Ekaluokalla R teki äidinkielen tunnilla tehtävää, jossa piti yhdistellä paperilla olevia pisteitä toisiinsa niin, että niistä muodostuisi tärkeä sana. R yhdisteli ja sai tulokseksi sanan ANTEEGIA. Opettaja oli sitä mieltä, että R oli tehnyt virheen ja ettei sellaista sanaa ollut olemassa. R oli sitä mieltä, ettei mitään virhettä ollut tapahtunut ja on siitä lähtien käyttänyt sanan anteeksi tilalla sanaa anteegia*.

Kun R pari viikkoa sitten lähti lentäen käymään kaukaisten sukulaisten luona, sain hänet ärsyyntymään yrittämällä neuvoa pakkausvaiheessa : vetosin siihen, että olen viime vuosina lentänyt paljon enemmän kuin R ja että lentoturvallisuussäännökset ovat muuttuneet aika lailla. Ärrän ilmiselvästä R-tymyksestä huolimatta selitin, mitä käsimatkatavaroissa saa olla ja mitä ei. Reaktio: Älä koko ajan hössötä! Muutamaa tuntia myöhemmin sain lentokentältä seuraavan viestin: Multa löytyi puukko, jakoavain, ruuvimeisseli ja liikaa shampoota.

Toissapäivänä totesin hempeillen, että ajattele, kohta me ollaan oltu kahdeksan vuotta yhdessä. Tähän paatunut aviomieheni vastasi : Kaija** voittaa vielä.

Kuten huomaatte, R on itsepäinen, ei kuuntele, pöksähtelee eikä aina mieti loppuun saakka, mitä päästää ulos suustaan. Hänen on hyvin vaikea kestää epävarmuutta, mikä ilmenee maanisena toimimisena. Hän ei kanna minulle koruja tai hepeniä syntymäpäivänäni, jouluna tai hääpäivänä eikä tule perjantaisin kotiin kukkakimpun kanssa. Usein hän ylireagoi ja vetää stressaantuneena herneet pienistäkin asioista, mutta osaa myös pyytää anteeksi ja keskustella tunteistaan. Hän on elämäni suurin tuki ja turva, ihminen, johon voin aina luottaa ja jonka pöhköt tempaukset saavat minut ainakin jälkeenpäin aina nauramaan. Hänen huumorintajunsa on kiero, mutta hyvä ja erittäin samanlainen kuin omani. Puhumme keskenämme usein melkoista kielten sekasotkua, joka on täynnä oman, pienen sisäpiirimme vitsejä. Meillä nauretaan paljon ja usein. Niin, ja onhan hän myös maailman komein mies ja uljas sankarini (lue EDIT alhaalla)! Kuten serkkuni niin osuvasti asian ilmaisee: tyhmä mutta rakas.

Työtoverit luonnehtivat häntä sanoilla guld värd ja eräs oppilas oli kirjoittanut läksiäiskorttiin : du är snäll och rättvis och bra typp [sic] ! Olen samaa mieltä molemmista lausunnoista. Mikä mieletön säkä minulla on, että juuri tämä tyyppi haluaa edelleen kanssani lisää naimisiin!

Tällä hetkellä R on lentokoneessa. Tällä kertaa mukana ei ollut yhtään puukkoa, jakoavainta tai ruuvimeisseliä, ei edes liikaa shampoota tai hammastahnaa. Huomenna klo 15 Suomen aikaa hän on perillä Santiago de Chilessä ja köröttelee siitä kahdeksan tuntia bussilla kohti etelää. Vappuna alkavat työt ja hänestä tulee

1240859354_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Yleensä R :n parin päivän poissaolo laukaisee tekemisvimman: kerrankin voin ommella/kokata/leipoa/katsoa telkkarista tyhmiä sarjoja rauhassa jne. Nyt olo on totaalisen orpo, enkä osaa tehdä yhtään mitään. Kuljen huoneesta toiseen (niitä on kolme eli tämä ei varsinaisesti täytä vapaa-aikaani mielekkäästi) enkä saa mitään aloitettua tai edes ajateltua. En takuulla uskalla katsoa uutisia tänään enkä huomenna aamulla. Minä, joka tunnetusti ajattelen lähes aina ruokaa tai ainakin sen tekemistä, olen sitäpaitsi menettänyt ruokahaluni!

Oispa jo huomisiltapäivä niin tietäsin edes, että se on turvallisesti perillä ja loppuisi tämä surkea haahuaminen!

 

1240848047_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


*) kotioloissa
**) entinen, pitkäaikainen naisystävä, jonka kanssa R ehti olla yhdeksän vuotta. Nimi hämäävästi muutettu.

P.S. otsikko Ovidiuksen teoksesta Rakastamisen taito, käännös Seppo Heikinheimo.

Edit ti klo 15.33: R on perillä, safe and sound! Ikävä ylläri on sen sijaan se, ettei DNA:n liittymä toimikaan Chilessä, vaikka meille toisin vakuutettiin (mitenkähän oman liittymäni käy?). Onneksi lentomatkan vierustoveri, ystävällinen ruotsalaisrouva, antoi R:n soittaa pikaisesti omasta kännykästään minulle, joka täällä olinkin vasta hermoromahduksen partaalla.