Seisoin eilen epätoivon partaalla pahvilaatikkovuorten keskellä ja aloin yhtäkkiä hihittää lähes hysteerisesti. R tuli naapurihuoneesta ja totesi, että Ai muistit yhtäkkiä että sä lähdet ylihuomenna? Oikein arvattu :-}

Tuntuu niiiiin epäreilulta lähteä tällaisen kaaoksen keskeltä lomailemaan toiselle puolen palloa, mutta kyllä se vähän naurattaakin. Onneksi myös R nauroi, vaikka ihmettelen kyllä miekkosen pitkämielisyyttä! Itse olisin aika raivona, jos joutuisin hoitamaan kaiken loppuun yksin. Itse asiassa olisin raivona jo pelkästään siitä, jos joutuisin siivoamaan entisen asunnon muuton jäljiltä yksin, saati muuttamaan puolet tavaroista ja remontoimaan kylppärin loppuun. No, ehkä totuus iskee vasta lähdettyäni ja raivo ehtii laantua kahdessa viikossa...?

Tänään uuteen asuntoon tulee vessanpönttö ja putket paikalleen, huomenna siirrämme isoimmat huonekalut ja ne tavarat, jotka ehdimme siihen mennessä pakata. Eilen
siirtyi jo nettiyhteys -ei kuitenkaan meidän asuntoomme, vaan ilmeisesti johonkin muuhun samassa talossa sijaitsevaan asuntoon :), mitä seikkaa korjailtaneen tänään puhelinyhtiön toimesta.

Koska olen pakannut kaikki vanhan asunnon astiat, kävimme tänään aamupalalla uudessa kodissa, jossa on käytössä olevia astioita. Kahvia juodessamme R sai minulle kyyneleet silmiin todetessaan, että tämä asunto on niin tilava, että kun ***** riehuessaan juoksee sen päästä päähän, se läkähtyy jo parista kierroksesta.

Isoimmat unelmat ovat mielessä aina.


P.S. Otsikko viittaa Siperian reissulla muodostuneeseen lentävään lauseeseen