Ihan ensin esittelen teille rakkaan kummitätini antaman syntymäpäivälahjan. Kerään Arabian Pekka-sarjaa, ja tätini oli löytänyt kirpputorilta tämän aivan ihanan, ison maljan (banaanit ovat muuten niitä kääpiöbanaaneja, ei tämä sentään jättimäinen ole):

1855777.jpg

Erään meillä asuvan mies-ihmisen mielestä on käsittämätöntä, että jaksan ilahtua jostain astiasta näin paljon, mutta niinpä vain tämä kaunotar on saanut hymyn huulilleni joka päivä siitä lähtien, kun toin sen kotiin viikko sitten. Kysyn vaan, eikö sentään ole hyvä, etten juokse marketeissa ostelemassa uusia astioita? Tämähän on kierrätystä!

En ole muistanut juurikaan kuvata syksyn ja kesän satoa. Osittain se johtuu siitä, että sato on ollut niin köyhä. Tomaatteja tuli kokonaiset 13 kappaletta, joista viimeiset 5 eivät ole vielä edes kypsiä (huokaus). Kukat menestyivät huonosti, ainoastaan ruiskukat ovat kukkineet kunnolla, kehäkukat eivät vielä ole edes auenneet! Krassit ja muut köynnökset ovat viime kesään verrattuna aivan onnettomia rääpäleitä, samoin minttu ja persilja. Tänä kesänä vain basilikat ja chilit ovat menestyneet hyvin. Chileissä kävi sillä tavalla oudosti, että samoista siemenistä tuli todella erilaisia chilejä, toisista vaalean olmin värisinä syntyviä palkoja, jotka kypsyessään muuttuvat tumman violeteiksi, toisista vihreinä syhtyviä, joista kypsyessään tulee punaisia. Tämä ilmiö oli yhden chilin kohdalla jopa samassa pensaassa:

1855772.jpg

Sama juttu on äidillä ja isällä, joille annoin muutaman omista taimistani. Jos joku tietää, mistä tämä johtuu, valistakaa tyhmää viljelijää!

Nyt vasta pääsen itse asiaan. Vanha arkkupakastimemme tuottaa kiihtyvällä vauhdilla kuuraa reunoihinsa, eivätkä sen tiivisteet enää pidä entiseen malliin. Kun vanhempani tulevat käymään, olemmekin päättäneet hankkia uuden pakastimen, jonne he saavat purkaa mukanaan tuomansa sienet ja marjat (siis meidän itse poimimamme sellaiset, ei täällä sentään vanhuksia käytetä hyväksi...). Sitä ennen yritän tyhjentää vanhan pakastimen, minkä inspiroimana tänään vähän innostuin leipomaan aineksista, joita pakastimesta satuin löytämään:

Jospan kanttarelli-rucolapiiras


(Koska kanttarelleja oli niin iso purkki, käytin tässä kuvan piirakassa aika isoa vuokaa ja sovelsin pohjataikinasta vastaavasti vähän alla olevaa ohjetta isomman.)

1855780.jpg

pohja :

100 g maustamatonta tuorejuustoa
75 g voita/margaa
2 dl vehnäauhoja
1 tl leivinjauhetta

Pehmeä voi ja tuorejuusto sekoitetaan keskenään, jauhot ja leivinjauhe lisätään nopeasti sekoittaen. Taikina painellaan vuoan pohjalle ja reunoille, vuoka nostetaan taikinoineen jääkaappiin.

täyte :

purkillinen pakastettuja kanttarelleja
kourallinen kuivattua sipulia
purkki maustamatonta tai ruohosipulituorejuustoa
reiluhko loraus ruokakermaa
2 munaa
suolaa, mustapippuria
runsaasti tuoretta rucolaa pieneksi pilputtuna
(pinnalle juustoraastetta)

Kanttarellit sulatetaan liemineen* isossa kasarissa, jonne hujautetaan sekaan kuivatut sipulit. (Juju : kun pakastetuista kanttarelleista tulee paljon lientä, se imeytyy tässä sopivasti kuivattuihin sipuleihin, joita ei siis täten tarvitse etukäteen liotella. Piiraan voi tietenkin tehdä myös tuoreista sienistä ja sipulista, mutta ainakin minun tulee harvemmin tehtyä uuniruokaa tuoreista sienistä.) Sekoitellaan välillä, ja jos neste vähenee aivan olemattomiin, sekaan lisätään hieman voita tai öljyä. Kanttarelleja paistellaan, kunnes niiden huumaava tuoksu saa kuolan valumaan. Sillä aikaa toisaalla sekoitellaan loput täytteen ainekset keskenään. Lopuksi piiraspohjan päälle levitetään ensin kanttarellit ja sitten tuorejuusto-munaseos (ja juustoraaste, mutta piiras toimii kyllä mainiosti ilmankin). Paistetaan 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia.

*)Oletan, että muu maailma toimii samoin kuin me pakastaessaan kanttarellit : tuoreet sienet pilkotaan ja laitetaan kattilaan, alle viritellään tuli ja päälle kansi, kuumennetaan kunnes sienistä irtoaa neste. Kanttarellit liemineen siirretään saman tien kuumina pakastepurkkeihin ja pakastetaan jäähtyneenä.

Makea pakastimentyhjennyspiirakka


pohja :

200g voita/margaa
2 dl sokeria
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 munaa

Voi ja sokeri vaahdoksi, lisää jauhot + leivinjauhe, lopuksi vatkaa munat sekaan.

täyte :

purkillinen mustikoita
purkillinen raparperiä
1 omena
muutama oksa kanelibasilikaa
1 prk bulgarianjugurttia
1 muna
0,5 dl sokeria

Taikina painellaan pyöreän piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Pohjalle levitetään mustikoita (ei ihan kaikkea) ja raparperi. Päälle ripotellaan pieneksi pilputtua kanelibasilkaa ja piiraan keskelle asetellaan lokoiksi leikattu omena. Koko hoito peitetään muna-jugurttiseoksella, lopuksi koristellaan piirakan keskiosa basilikalla ja reuna lopuilla mustikoilla. Paistetaan 200 asteessa vajaa puoli tuntia, et voilà:

1855785.jpg

(omena ei tietenkään ollut pakastimessa, mutta pääsi mukaan piirakkaan, koska meille oli kulkeutunut niin mitättömän makuisia omenoita, ettei niitä raakana ilokseen syö) (kuva on muuten tosi kelmeä, otin sen iltahämärässä hehkulampun alla)