Perjantaina, kun olin juuri päässyt lentokentältä kokouspaikalle, puhelin soi. Sosiaalityöntekijämme siellä ilmoitti, että kotiselvityksemme on tarkistamista/korjaamista vaille valmis, ja jos haluamme, voimme hakea sen häneltä, ettei mene turhaan montaa päivää postissa. Totta kai meidän molempien piti olla juuri nyt toisella puolen Suomea!

Kotiselvitys on tärkein ulkomaille lähetettävä yksittäinen dokumentti. Lyhyesti sanottuna se on sosiaalityöntekijän laatima lausunto meistä ja kertoo kyvystämme hoitaa, kasvattaa ja elättää lapsi. Tarkemmin sanoen se sisältää henkilötietojemme lisäksi tiedot sosioekonomisesta tilastamme (=tulot ja varallisuus, joista ensimmäistä ainakin toisella meistä onneksi on), varaperheestämme (jos molemmat jostain syystä keikkaamme yhtä aikaa), perhesuhteistamme (suhteet omiin vanhempiin, sisaruksiin ja muihin tukihenkilöihin), motiiveistamme hankkia lapsi, terveydentilastamme, kyvystämme kasvattaa lapsi ja valmiuksistamme kansainväliseen adoptioon. Voinette kuvitella, että näissä asioissa emme halua antaa väärää tai virheellistä tietoa itsestämme, joten paperi on syytä lukea tarkkaan ja korjata, jos korjattavaa on.

Adoptioprosessi etenee kotiselvityksen valmistumisen jälkeen niin, että palveluntarjoaja (Suomessa Interpedia, Pelastakaa Lapset ry tai Helsingin kaupungin sosiaalitoimi) tarkastaa, että kotiselvitys on asianmukainen, ja jos näin on, hakee meille adoptiolupaa kansainvälisten lapseksiottoasioiden lautakunnalta (=adoptiolautakunta). Valitettavasti tässä söösäämisessä voi pahimmillaan mennä viikkoja, jos sosiaalityöntekijä on kiireinen, jos palveluntarjoaja ei ehdi tarkastaa selvitystä -ja varsinkin, jos adoptiolautakunnassa on ruuhkaa, mitä siellä on viime aikoina ollut sen verran, että jonot ovat noin kuukauden mittaiset.

Istuttuani perjantai-aamupäivän seminaarissa ajatukset kaukana Aasiassa soitin kahvitauolla adoptiopalveluntarjoajallemme, ja kysyin, onko meillä ylipäätään mitään mahdollisuuksia saada adoptiolupaa ennen adoptiolautakunnan kesälomaa. Vastaus oli, että häviävän pieni mahdollisuus on, jos paperimme ovat heillä alkuviikosta ja jos lautakunta päättää pitää ylimääräisen kokouksen kesäkuun lopussa. Muussa tapauksessa asiamme käsittely siirtyy syksyyn.

Kiirehtiminen siis saattaisi kannattaa, joten siirryin lievään paniikkiin. (Jälkikäteen ihmetyttää, etten ollut tajunnut pelätä selvityksen valmistuvan juuri silloin, kun olin aikonut olla melkein viikon poissa kotoa.:)

Onneksi minulla on ystäviä! Hätiin soitettu kollega haki kirjekuoren sosiaalitoimistosta, minä peruin kaikki muut viikonloppusuunnitelmat paitsi sen kokouksen, jota en enää voinut perua, että pääsisin palaamaan kotiin lauantai-iltana. Valitettavasti pesuveden mukana menivät isoäidin syntymäpäivät ja laatuaika kummilapsen kanssa, mutta... elämä on? R perui suuremmitta tuskitta leiriviikonlopun toisaalla ja kiisi kotiin perjantai-illaksi.

Sosiaalityöntekijämme on kokenut konkari, ja kotiselvitys sisälsikin kaikki siltä vaadittavat elementit. Suuria ongelmia ei ollut, pieniä asiavirheitä ja epätarkkuuksia sen sijaan ymmärrettävästi kyllä. Korjauksia ja tarkennuksia tuli aika lailla, pari A4-arkillista*. Nyt pitäisi enää saada sossu tekemään muutokset nopeasti ja faksaamaan paperit eteenpäin ripeää tahtia...  Lähetin korjausehdotukset eilen sähköpostilla ja aion tänään viedä paperiversion perässä.Tiedän, tiedän, heillä on muutakin tekemistä, huostaanotot, toimeentulotukiasiakkaat ynnä muut, mutta kun... Pliiiiis!


*)Kielivirheitä emme korjanneet, vaikka nipona minua ärsyttää todella paljon lukea itselleni huipputärkeää dokumenttia, jossa omistuspäätteet ja yhdyssanat on kirjoitettu miten sattuu ja kaikki lauseet ovat töksähteleviä päälauseita peräkkäin… jos minä olisin adoptiolautakunnan jäsen, minun olisi vaikea suhtautua kielioppi- ja yhdyssanavirheitä vilisevään tekstiin yhtä myönteisesti kuin virheettömällä suomella kirjoitettuun. Täytyy vain toivoa, että lautakunta on minua suvaitsevaisempi! (tätä blogia mahdollisesti lukeville sosiaalityöntekijöille: en tarkoita pahaa, olen vain tiukkapipo näissä  asioissa)

Taksiyrittäjiä kunnioittava jälkihuomautus:

Matkalla lentokentälle perjantai-aamuna taksinkuljettaja tiedusteli, riittääkö keskinopea vauhti vai haluanko että kiidämme kuin tuuli? Perjantai-iltana, kun R tuli asemalta kimppataksilla kotiin, ystävällinen rouvashlö maksoi koko taksin ja R pääsikin yllättäen ilmaiseksi. Taksikuskikin herkistyi tästä ja totesi (R:n mukaan lähes kyynelsilmin), että näin se elämä ihmistä kuljettaa. Kotipaikkakunnallani Itä-Suomessa vaikuttaa niin legendaarinen taksinkuljettaja, että hänet muistetaan Intiassa saakka. Kuka vielä väittää, että taksinkuljettajat ovat tylyä, mielikuvituksetonta saati tunteetonta väkeä?

EDIT:
Aamulla, kun soitin sostoimistoon, keskuksesta vastaattiin, ettei sossumme ole tavattavissa tällä viikolla lainkaan. Siis mitä?
Kyseessä ei ollut loma- tai matkaviesti, eikä keskus tiennyt, onko hän kuitenkin töissä. Sydän löi tyhjää, se siitä mahdollisuudesta sitten. Parin tunnin ja muutamien kyynelten kuluttua sosiaalityöntekijä soitti ja sanoi jo tehneensä korjaukset, paperi lähtee eteenpäin tänään ja lähetän rikosrekisteriotteet (jotka tilattiin perjantaina eivätkä ole vielä tulleet) perässä... jes! Nyt sitten vaan peukalot pystyyn ympärivuorokautisesti!