Tiesittekö, että suomen kielessä on mahdollista taivuttaa substantiivista yli kaksi tuhatta eri muotoa? Löysin eilen erästä fonetiikan tietokantaa selatessani ranskalaiselta nettisivulta suomen kieltä koskevan sivuston, jossa oli esimerkkinä tästä ah, niin monimutkaisesta kielestämme 2253 muotoa sanasta kauppa. Lista on tehty tietokoneohjelman avulla, mutta äkkiä selattuna näytti suht virheettömältä. Se, miten muotoja on noin paljon, selittyy kysymys- ja liitepartikkelien runsaalla käytöllä: kauppansakohan, kaupoittaankinkohan, kauppaansakaanko, kaupatkinkohan jne.

Sinänsä huvittavaa, mutta minua kyllä aina pikkuisen ärsyttää se vimma, millä suomen kieli maalaillaan niin vaikeaksi. Kuulun Claude Hagège – koulukuntaan ja uskon, ettei mikään kieli ole de facto mitään toista kieltä vaikeampi oppia. Tietyn vieraan kielen oppiminen saattaa toki tuntua vaikeammalta kun jonkun toisen kielen oppiminen, mutta se ei johdu kielestä vaan oppijasta, joka on jo ehkä tottunut mieltämään kielen toimintaa tietyn kielen tai kieliryhmän mukaisesti. Kyllä minustakin venäjää on paljon vaikeampi oppia kun italiaa, mutta ei se johdu venäjän kielen suhteellisesta vaikeudesta italiaan nähden vaan siitä, että osaan jo muutamaa romaanista kieltä, jolloin pääsen oikaisemaan monessa kohdassa eikä minun tarvitse oikeasti oppia ihan kaikkea alusta asti. Ja se, etteivät ranskalaiset muka voi oppia ääntämään englantia tai mitään muutakaan vierasta kieltä, koska heidän suulihaksensa ovat erilaiset, nyt on täydellistä puppua!

Tämä varmaan kiinnosti teitä kaikkia hirveästi, joten palaan fonetiikan kurssimateriaalin kimppuun. Anteeksi.


edit:

Pienenä kevennyksenä lisään tähän vielä kuva- ja sana-arvoituksen. Kumpi alla olevista astioista menetti suosikkiteekupin asemansa saatuaan liikanimen  pikkuhousunsuojakuppi ?

72438.jpg

Lisäys 4.5. Omenia antoi niin hyvän artikkeliviitteen myytistä suomen kielen vaikeudesta, että lisään siitä linkin suoraan tähän. Kiitos!