Tämä työpaikan sisäilmaongelma on kyllä kiehtova psykologinen trilleri.
On mielenkiintoista seurata omia oireitaan, luulla tulevansa hulluksi
joka toinen päivä, huomata, että kaikki pitävät jo hulluna joka
tapauksessa, kuulla toinen toistaan uskomattomampia selityksiä sille,
miksi ei voida reagoida mihinkään ja yrittää samalla tehdä töitä.
En jaksa selittää kaikkia vaiheita, mutta nyt olen jäämässä huomenna kahdeksi viikoksi sairaslomalle -tai siis terveyslomalle,
koska olen terve aina, kun en ole töissä. Tämäkin on mahdollista vain
ja ainoastaan siksi, että minulla on (työperäinen) astma: koska ei ole
olemassa diagnoosia nimeltä homeoireyhtymä, sen takia ei voi saada
sairaslomaakaan. Toisin sanoen ne kollegani, jotka oireilevat
rakennuksessa jatkuvasti, eivät voi minun laillani jäädä sairaslomalle
muuten kuin silloin, kun heillä on joku (muu) tauti, jolla on nimi,
pelkkä jatkuva oireilu ei riitä, koska sellaista ei virallisesti ole
olemassa. Yksi Kelan lääkäri on jopa suoraan sanonut tuttavalleni,
ettei homeoireilua hyväksytä sairasloman syyksi, koska se kaataisi koko
Kelan budjetin, meitä oireilijoita kun on jokaisessa Suomen kunnassa
satoja. Eli loppujen lopuksi, kiitos oi kiitos että sain homeen takia
astman!
Minä aion joka tapauksessa pakata kimpsuni ja poistua
aurinkoiseen Itä-Suomeen ja kokeilla, josko tämäkin vaiva lähtisi
metsässä ja jäällä hiihtämällä.
torstai, 26. tammikuu 2006