Tämä työpaikan sisäilmaongelma on kyllä kiehtova psykologinen trilleri. On mielenkiintoista seurata omia oireitaan, luulla tulevansa hulluksi joka toinen päivä, huomata, että kaikki pitävät jo hulluna joka tapauksessa, kuulla toinen toistaan uskomattomampia selityksiä sille, miksi ei voida reagoida mihinkään ja yrittää samalla tehdä töitä.

En jaksa selittää kaikkia vaiheita, mutta nyt olen jäämässä huomenna kahdeksi viikoksi sairaslomalle -tai siis terveyslomalle, koska olen terve aina, kun en ole töissä. Tämäkin on mahdollista vain ja ainoastaan siksi, että minulla on (työperäinen) astma: koska ei ole olemassa diagnoosia nimeltä homeoireyhtymä, sen takia ei voi saada sairaslomaakaan. Toisin sanoen ne kollegani, jotka oireilevat rakennuksessa jatkuvasti, eivät voi minun laillani jäädä sairaslomalle muuten kuin silloin, kun heillä on joku (muu) tauti, jolla on nimi, pelkkä jatkuva oireilu ei riitä, koska sellaista ei virallisesti ole olemassa. Yksi Kelan lääkäri on jopa suoraan sanonut tuttavalleni, ettei homeoireilua hyväksytä sairasloman syyksi, koska se kaataisi koko Kelan budjetin, meitä oireilijoita kun on jokaisessa Suomen kunnassa satoja. Eli loppujen lopuksi, kiitos oi kiitos että sain homeen takia astman!

Minä aion joka tapauksessa pakata kimpsuni ja poistua aurinkoiseen Itä-Suomeen ja kokeilla, josko tämäkin vaiva lähtisi metsässä ja jäällä hiihtämällä.