Tiedättehän vanhan ainekirjoituskikan: kun ei enää keksi päättömälle tarinalleen jatkoa, niin loppuun kirjoitetaan: ...ja sitten heräsin ja tajusin, että sehän olikin vain pahaa unta!

Kunpa olisikin!


Tänään oli seminaaritöiden deadline klo 16. Klo 19 mennessä minun piti kopioida kaikille kaikkien seminaarityöt ja jättää ne virastomestareille, jonka luota opiskelijat ne huomenaamulla hakevat. Kopiointi, varsinkaan seminaaritöiden kopiointi ei todellakaan ole mielipuuhaani. No, paperin ja ilmakehän säästämiseksi olin ajatellut käyttää paperia neljä kertaa vähemmän kopioimalla työt pienennettynä ja kaksipuoleisina. Nykykopiokoneillahan sen pitäisi olla helppo nakki (varsinkin kun en koneenkäyttäjänä ole aivan eilisen teeren jälkeläinen), vaan kuinkas kävi:

Osa 1 klo 16.15. Sain osan semmaritöistä sähköpostin liitteenä ja keksin ensin säästää itseltäni ensimmäisen vaiheen (pienennys) printtaamalla työt suoraan 2 sivua/arkki. Ensimmäinen työ printtautui hienosti, minkä jälkeen printteri alkoi yhtäkkiä aina ekan sivun jälkeen printata pelkkää tyhjää. Atk-keskuksen pojat pyörittelivät päitään: ei ole mahdollista, varsinkaan kun eka sivu tulee oikein! Printteri pois päältä ja takaisin päälle, samoin tietokone, minkä seurauksena kone printtaa kyllä 2sivua/arkki, mutta eri fontilla! Ja vieläpä niin, että ekan sivun ensimmäinen puolisko tulee oikealla fontilla ja oikeilla asetuksilla, sen jälkeen loput tekstistä inhottavalla ja vaikealukuisella fontilla, joka siirtää osan kirjaimista niin lähelle seuraavaa sanaa, että sanarajoja on vaikea erottaa. Taas atk-keskus vain ihmetteli kerallani: ei ole mahdollista, laita taas ensin printteri pois.... jnejne. Lopulta nöyrryin ärsyyntyneenä printtaamaan kaikki työt 1 sivu/arkki ja pienentämään ne kopiokoneella (ei mikään pikkuhomma, jokaista työtä on 8-13 sivua ja osallistujia 13).

Osa 2 klo 16.40. Kopiokoneen ääressä. Koska todellakin osaan käyttää kopiokonetta, keksin nerokkaahkosti pienentää originaalit A3->A4 -kokoon niin, että jokaiselle arkille tulee 2 sivua, jotka kone printtaa
koontityönä suoraan kaksipuoleisena nippuna (ajatuksena kopioida sitten vaan joka nippua 13 kpl). Hyvä idea muuten, mutta siinä vaiheessa, kun olin juuri saanut kaikki työt kopioitua ja minun piti alkaa massakopioida nippuja kaikille osanottajille, kopiokoneesta katosi kokonaan se valikko, jossa 2-puoleisesta voi kopioida 2-puoleisen!!! Ihan oikeasti, tämän todistavat yksi atk-heppuli ja kaksi virastomestaria. Selittämätöntä mutta totta.

Osa 3 klo 17.55. Edelleen kopiokoneen ääressä, nyt raivona. Eipä auta muu kun kopioida jokainen kaksipuoleinen nippu käsipelissä takaisin yksipuoleiseksi (yksipuoleisia originaalejahan ei ollut olemassa, koska olin pienentänyt ne suoraan kaksipuoleisiksi kuvitellessani säästyväni yhdeltä työvaiheelta...), että voisin sitten kopioida ne uudelleen kaksipuoleisiksi, nidotuksi nipuksi. Jälkimmäisessä vaiheessa huomaan mallinipusta, ettei kone näköjään tee enää ollenkaan kaksipuoleisia kopioita (vaikka kohta 1-puoleisesta 2-puoleiseksi onkin yhä valikossa), joten taas homma alusta ja ympäristönsäästö lopullisesti sikseen. Puolivälissä kone tilttaa kokonaan ja ilmoittaa, että muste on loppu. (Hieman pelokkaan näköisellä) virastomestarilla ei ole uutta mustekasettia.

Osa 4 klo 18.15. Pääsen pyytämättä (ilmeeni tosin varmaan kertoi paljon) virastomestarien omalle koneelle, johon minulla ei ole koodia, ja jonka kopiot siis maksaa joku muu (tässä vaiheessa ei kiinnosta, kuka). Saan tällä kertaa myös kaksipuoleisia kopioita, eikä kone muutenkaan ryppyile. Vaitonainen virastomestari täyttää paperisäiliötkin saman tien, kun paperi loppuu.

Osa 5 klo 18.45. Ryntään työhuoneeseeni (kolme kerrosta ylempänä) ehtiäkseni jakaa seminaarityöt kirjekuoriin ja viedä ne virastomestareille, ennen kuin tilat suljetaan klo 19. Kirjekuoria on (tietenkin?) vain 3 kpl, joten laukkaan täyttä vauhtia varastoon (neljä kerrosta alempana) ja varastan kylmästi (vaan en rauhallisesti) väärän osaston kuoria. Juoksen takaisin ja aloitan kiihkeän kirjekuorien täytön. Viillän luonnollisesti  sormeni halki ensimmäiseen kuoreen ja vertani roiskuu pitkin papereita. Koska aikaa on enää 6 minuuttia, en voi asialle mitään ja jatkan. Klo 18.59 olen saanut paperit kuoriin, nimet päälle ja kiidän alakertaan ojentamaan kuoret jakeluun.

Osa 6 klo 19.05 Täynnä pyhää vihaa päätän raivoissani blogata tästä aiheesta, joka ei takuulla kiinnosta ketään. Ihme kyllä, vuodatus toimii normaalisti, valot eivät sammu, työtuolini ei romahda alleni eikä katto putoa pääni päälle.

Osa 7 klo 19.25. Luen sähköpostini, jossa äitini kertoo yhteisessä sukulaiskirjeessä, että hänellä on todettu syöpä.