Nyt saa luvan riittää.

1. Olen elänyt vuosikausia odottaen ja toivoen, että se, mitä eniten haluan, tapahtuisi. Mutta eihän siinä ole mitään järkeä! 2. Täytän tänä vuonna 40 vuotta. Siinä se nyt on! Häpeän ja pelkään tuota lukua, mutta olen nyt päättänyt kesyttää sen.

Kuten olen joskus maininnutkin, olen aivan pienestä tytöstä saakka toivonut isoa perhettä. Kuvittelin aina, että viimeistään 25-vuotiaana minulla olisi 3-4 lasta. No, ihan näin ei sitten käynyt. Ensimmäisen suuren kriisin lapsettomuuden saralla koin 23-28 vuotiaana ensimmäisessä avioliitossani ja paljon suuremman ja merkittävämmän kriisin nyt viimeisten seitsemän vuoden aikana. Samaa tahtia kriisin kanssa on syventynyt itsehalveksuntani, välillä suoranainen itseinho.

Mutta nyt saa siis riittää. En suostu elämään jotain sellaista varten, jota en ehkä koskaan saa. En halua enää nähdä pian nelikymmenvuotista taipalettani täällä pelkkänä epäonnistumisena ja halveksuttavana epäolemisena. En halua enää vertailla itseäni loputtomasti muihin tai märehtiä omaa epänaiseuttani. Prkl! Minähän olen tässä, lihaa ja verta, elossa ja olemassa! Aion tästä eteenpäin ajatella, että vaikka olisin epäonnistunut aivan kaikessa, mitä olen yrittänyt, olen kuitenkin yrittänyt ja oppinut ehkä epäonnistumisestakin jotain (mutta tulkaapas sanomaan tuo minulle niin saatan mäjäyttää pesäpallomailalla, kunhan hankin sellaisen ja parannan vähän heikohkoa osumistarkkuuttani ko välineellä). Ja porskutan eteenpäin vaikka kampattaisiin lisää! Enkä sitäpaitsi edes ole niin luuseri kun millaisena itseni näen.

Aion myös alkaa nauttia asioista* hyvällä omallatunnolla. Suuri rakkauteni R, joka on maailman ihanin, komein, söpöin ja höpöin mies, ansaitsee enemmän kuin masentuneen, itsesäälissä kieriskelevän vaimon, joka suree lihomistaan salaa ja pelkää hylkäämistä.

Tällaista uhoa saa aikaan 39 vuoden ikä, 45 minuutin kävelylenkki, kilometrin uinti, venyttely saunassa ja toinen 45 minuutin lenkki. Niiden päälle paistoin R:lle ja itselleni palan kalaa ja tein ihanaa, Piilomajan emännän inspiroimaa salaattia: raakaa parsaa, tuoretta rucolaa, yksi kypsä avokado pilkottuna (ja sitruunamehulla kasteltuna + mustapippuroituna), pari valkosipulin kynttä murskattuna, sormisuolaa, viikunabalsamicoa ja oliiviöljyä. Sairaan hyvää!

vihreä salaatti

Uuden elämäni kunniaksi aion seuraavaksi murskavoittaa R:n scrabblessa. Kannustushuutoja odotetaan kommenttilootaan.

*) esim. virolaisesta Kalev Orange & green tea dark chocolatesta, aaaaaah!