Huokaus. Toinen huokaus.

Rikosrekisteriotteet, joiden piti tulla eilen, eivät tulleet tänäänkään. Entä se me toimitamme ne kyllä seuraavana arkipäivänä, lähetämme ne ilman muuta ykköspostissa-lupaus? Millä ykköspostilla kirje kulkee Suomen sisällä 4 päivää?

Tuolla takaiskulla ei ilmeisesti edes ole mitään väliä, koska kun soitin palvelutarjoajalle (joka olkoon tästä eteenpäin PT), kävi ilmi, etteivät he todennäköisesti ehdi kuitenkaan lukea kotiselvitystämme eivätkä näin ollen voi lähettää sitä eteenpäin adoptiolautakunnalle. Ajan puute johtuu tietenkin torstaista joka on arkipyhä ja jonka takia suurin osa PT:n henkilökunnasta pitää myös perjantain vapaata, ilmeisesti myös henkilö, jonka pitäisi hyväksyä kotiselvityksemme ja laittaa se eteenpäin. On siis ihan sama, onko adoptiolautakunnalla yksi vai kaksi kokousta (mitä tietoa he puolestaan eivät suostu antamaan) kesäkuussa, emme ilmeisesti kuitenkaan ehdi mukaan.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta tällä viikolla, kun asiat junnaavat, koska joku ”on loppuviikon lomalla”. Kuka idiootti keksi, että on kätevää pitää lomapäiviä keskellä viikkoa? Olen vuosien varrella oppinut vihaamaan arkipyhiä melko raivokkaasti. Ne eivät aiheuta mitään muuta kun haittaa ja kylvävät ympärilleen asioiden hidastumista ja hankaloitumista. Jos jollain viikolla on arkipyhä, sen ympärille ei voi sopia kokouksia tai palavereja, tunnit pitää siirtää koska opiskelijat ovat kaikki Lapissa laskettelemassa, eikä missään virastossa tapahdu mitään koska kaikki sillattavat (faire le pont; venyttää arkipyhästä loma viikonloppuun saakka tai viikonlopusta arkipyhään).

En tietenkään ole oikeasti vihainen ihmisille, jotka pitävät ansaitsemansa lomapäivän jatkona toisen tai kolmannenkin lomapäivän. Tajuan, että PT:n työntekijöillä on muutakin hommaa kun kiidättää papereitamme eteenpäin. Olen vihainen siitä, että juuri meidän paperien pitää seisoa siellä juuri nyt, kun pienikin viivästys aiheuttaa kuukauden ylimääräisen odotuksen ja sotkee mukavasti kesälomasuunnitelmamme kokonaan.

Oisko ittestäs kivaa lähteä jurskuttamaan junalla kuukauden reissulle tietämättä, kolahtaako adoptiolupa postiluukusta heti lähdettyänne tai että pitäisikö rynnätä suunniteltua aikaisemmin kotiin koska lupa lätskähtää lattialle kun olette vasta paluumatkalla?