Eilen kun olimme iltakävelyllä, menimme sen paikan ohi, missä viime vuoden lokakuussa kävimme ensimmäisen kerran puhumassa adoptiosta. Yhtäkkiä tuntui aivan uskomattomalta, että sen ajatuksen heräämisestä on vasta vajaa vuosi! Henkisesti matka on ollut pitkä: olemme pohtineet, pohtineet ja pohtineet sitä niin paljon ja puhuneet, puhuneet ja puhuneet siitä niin paljon ja niin monen ihmisen kanssa, että aikaakin tuntuu kuluneen paljon enemmän.

Tästä sain idean vilkaista, mitä viime vuonna tähän aikaan kirjoittelin -ja huomasin, että tosiaan, elokuun ja lokakuun välillä viime vuonna tapahtui paljon! Mukavaa huomata, että vaikka usein tuntuu siltä, että kaikki junnaa paikallaan eikä mitään tapahdu, ainakin oman pään sisällä on tapahtunut paljon.