R on viikonlopun leirillä ja olen yksin kotona. Sen piti sopia mainiosti, koska minulla on sattumalta iso kasa korjattavia tenttejä ja käännöksiä, joita olisin joka tapauksessa joutunut tekemään viikonlopun.

Paitsi etten ole tehnyt yhtään mitään!

Perjantaina menin piiiitkästä aikaa baariin työmatkalla täällä päin olleen opiskelukaverin kanssa*. Sitten lauantaina haahusin aamupäivän kaupungissa ja kun tulin kotiin, laiskotti niin vietävästi, että päätinkin mennä päiväkylpyyn ennen kuin aloitan. Kauhukseni nukahdin kylpyammeessa niin syvään uneen, että heräsin vasta, kun valuin niin syvälle, että korvaan meni vettä! Sen sijaan, että sitten olisin tarttunut työhön, päätinkin pyykkikorin sisällön lisäksi kaivella kaapeista kaikki keskenpitoiset vaatteet ja pestä ne. Tai pesukonehan ne pesi, mutta eihän koneen pyöriessä voi oikeastaan keskittyä mihinkään työhön, joten sen ajan luin kirjaa. Sitten muistin, että olohuoneessa on kasa silittämättömiä pöytäliinoja ja tyynynpäällisiä. Kuinka ollakaan, pian oli jo hämärää ja ei kai työn tekemistä voi aloittaa illalla, se jää kuitenkin vain kesken. Ja avarassa luonnossa kerrottiin saukoista, sehän saattaisi olla kiinnostavaa!

Loppuillan luin vuoroin kirjaa, naistenlehteä ja nettiä välttäen tiukasti vilkaisemasta pöydällä odottavaan kasaan.  Kun tuli nälkä, söin ihanan rasvaisen jospa-burgerin (kahden paahdetun ruisleipäviipaleen välissä dijonsinappia, chiliöljyssä paistettu
perunakuorrutettu seitifile ja kananmuna, voileipäpikkelssiä, tomaattia ja juustoa) ja tyhjensin kitaani kaljatölkin. Onneksi sentään jaksoin pukeutua kylvyn jälkeen, sillä vähän ennen puoltayötä ovikelloa soitteli poliisi. He kyselivät, mikä mahtaa olla asunto nro sejase, johon sanoin etten tiedä asunnon numeroita, mutta asukkaat tunnen, mihin toinen poliiseista sanoi vakavan näköisenä, etteivät he tietenkään voi kertoa, ketä etsivät. Minua vähän nauratti, koska jos olisin tiennyt asuntojen numerot, olisin tietysti tiennyt myös asukkaan. No, valistunut arvaukseni oli, että he etsisivät yläkerran *****ä (jonka kaveri murtautui taloon muutama viikko sitten (lue kommenttiloota)), joten kerroin heille, missä asunnossa hän asuu. Oikein arvattu. Sitten vielä pyysivät avainta, jonka annoin (R on taloyhtiön puheenjohtaja, mikä takia meillä on kaikkien avaimet) muistamatta tiedustella, onko heillä kotietsintälupaa (tarvitaanko Suomessa sellaista?).

Tänään heräsin ajoissa, että saisin ryhtiliikkeen tehtyä heti aamusta. Päätin kuitenkin ensin lukea viikon aikana lukematta jääneet lehdet. Hyvänen aika, hiiren pää sairaalaruoassa (hassua, että kaikissa jutuissa korostettiin, että kyseessä oli pieni hiiren pää) ja rotta lastenvaunuissa! Kylläpäs ne siellä eduskunnassa jaksavat elitisteillä! Voi kuinka liikuttavaa, maahanmuuttaja sanoo, että rikosten ehkäisemiseksi ihmisten pitäisi olla ystävällisempiä toisilleen (niisk)! Kun tajusin lukevani myös urheilu- ja taloussivut, päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ...alkaa askarella pesukoneen ja tiskikoneen hanoihin lappuja, joissa muistutetaan, että hana pitäisi aina sulkea, kun kone ei ole päällä.

Huokaus. Onneksi ulkona on niiiin paska ilma, että ulos ei voi mennä, kaikki pyykit ja astiat on pesty, kaupassa on käyty ja roskat viety. Mutta hetkinen, kamerassahan on varmaan purkamattomia kuvia? Totta tosiaan! Viime viikonloppunahan oli aivan täydellinen kevätaurinkoilma:



Niin, ja Runebergin päivänä löysin kauppahallista neljänlaisia Runebergintorttuja!



Eikös meidän uuden jääkaapin ovessa olekin muuten hienoa taidetta?



Sitäpaitsi kaikkia lukijoitani kiinnostanee, että meidän amaryllis kukkii jälleen:



Ei mutta nyt kyllä ryhdistäydyn ja joko menen sohvalle lukemaan sen kirjan loppuun (enhän sitä ennen voi kuitenkaan keskittyä työhön) tai sitten varmaan ojentaudun päiväunille pohtimaan, mitäköhän naapurin poika oli tehnyt, kun poliisit tulevat yöllä etsimään (kyseessä ei varmaankaan ole veropetos tai maksamaton parkkisakko. Ennen kaikkea olen varma, että tämän miettimiseen kannattaa varata paljon aikaa). (Jossakin vaiheessa pitäisi myös selvittää, mahdanko käyttää liikaa sulkumerkkejä ja onko tämä fontti liian pieni.) (Toisaalta taas, fonttikokoahan on helppo näytöllä suurentaa painamalla ctrl +). Niin, ja sitten rupean kyllä heti töihin! Tai siis en ainakaan bloggaa enää, eihän minulla ole mitään raportoitavaa ja siihenkin uppoaisi vaan potentiaalista työaikaa!


*) Ravintolassa oli hassua: kun olimme syömässä, ihmettelin, miksi tuttu, tavallisesti iloisen rupatteleva (pakko mainita, että Itä-Suomesta kotoisin oleva) tarjoilija oli kamalan nyrpeä. Sitten laskua maksaessa, kun kaveri oli vessassa, hän todella pettyneen oloisena kyseli, milloin olemme R:n kanssa eronneet.. en ollut tullut edes ajatelleeksi, että joku voisi tulkita ravintola-illallisen vieraani kanssa näin! Tosiaan, elämme pikkukaupungissa ja pienet ovat piirit. Tunnelma keventyi huomattavasti, kun korjasin väärinkäsityksen, ja kun kaveri tuli paikalle, hän totesi vain, että mahdamme R:n kanssa olla täydellinen pari, kun tarjoilijakin närkästyy miehen vaihtumisen uhasta :-))