Kolmisen viikkoa sitten makasimme possuflunssassa kotona ja mietimme, mitä ihmettä tekisimme jouluna. Toisaalta ajatus rauhallisesta joulusta kotona ihan kahdeltaan on houkuttava, toisaalta taas veronpalautukset polttelivat taskussa… Selatessani netistä halpoja matkakohteita R totesi, että lopeta, me ollaan jo matkustettu niin paljon tänä vuonna, että jos jonnekin mennään niin korkeintaan Etiopiaan, se on ainoa paikka, jolla on merkitystä. Oli kuin lamppu olisi syttynyt päässäni: niinpä tietenkin! Mehän MENNÄÄN sinne jouluksi!

Olin ennen lippujen ostamista yhteydessä adoptiovastaavaamme, jolle kerroin aikeestamme matkustaa. Korostin sitä, ettei tarkoituksemme missään nimessä ole sekaantua adoptioprosessiimme käymällä esimerkiksi lastenkodeissa tms. Yhtäkkiä vaan tuntui siltä, että tämä matka on tehtävä juuri nyt! Hakumatkalla haluamme sitten keskittyä lapseen, ettei käy niin, että ne muutamat päivät ennen lapsen luovutusta ovat samalla ainoat mahdollisuutemme tutustua lapsemme syntymämaahan. Adoptiovastaavan mielestä ajatus oli hyvä, ja muutaman tunnin surffailun jälkeen veronpalautuksemme oli tuhlattu lentolippuihin Addis Abebaan ja takaisin.

Seuraavan viikon sumplimme rokotuksia, tilasimme matkaoppaan, selvittelimme lomiamme jne. Palasin myös sairasloman jälkeen töihin, jotka kaatuivatkin niskaan oikein toden teolla niin, etten ole ehtinyt edes aloittaa päivien laskemista matkan alkuun.

Toissapäivänä olin pitämässä kielioppiluentoa, kun puhelimeni soi. Yleensä laitan sen äänettömälle, kun lähden opettamaan, mutta tällä kertaa en jostain syystä ollut tehnyt niin.


Meillä on nyt maailman ehdottomasti suloisin, söpöin, ihanin ja kaunein pieni tyttö!

pökr.


Tältä se varmaan tuntuu kun on onnesta aivan höpönä?

 



P.S . Emme pääse katsomaan tytärtämme matkan aikana : vaikka meillä on jo lapsitieto, adoptiota ei niin pian ole vielä vahvistettu. Se vahvistetaan toistaiseksi tuntemattomana ajankohtana jossain vaiheessa ensi kevättä. Tämän tiesimme jo etukäteen (koska toki mietimme tätäkin mahdollisuutta matkaa suunnitellessamme), emmekä sure sitä. Sen sijaan lähdemme kahden viikon päästä paljon merkityksellisemmälle matkalle, kuin osasimme matkaa varatessamme arvata.


P.P.S. Ne teistä, jotka tunnen myös muuta kautta: en aio avautua tästä asiasta facebookissa, joten ei onnitteluja sinne, kiitos!