Viikonlopun valmennuskurssilla tuli taas esiin kysymys avioliiton kestosta, joka meitä on askarruttanut aikaisemminkin. Syksyllähän menimme kiireen vilkkaa naimisiin aiottua aikaisemmin, koska saimme (adoptiolautakunnalta itseltään) tietää, että avioliiton on täytynyt kestää yli vuoden, ennen kuin adoptiolupa voidaan antaa. Puhuin silloin asiasta tutun asianajajan kanssa, ja hänen mielestään adoptiolautakunta toimii lain kirjaimen vastaisesti asettaessaan adoptioluvan saamiselle lakia ankarammat vaatimukset. Valitettavasti lautakunnasta voi valittaa vain lautakunnalle itselleen, joten totesimme valittamisen olevan vähintäänkin turhaa ja todennäköisesti toimivan itseämme vastaan.

No, nyt viikonlopun jälkeen Interpediasta oli oltu uudelleen yhteydessä adoptiolautakuntaan ja (JES!) he ovat lieventäneet kantaansa, eli avioliiton kestolla ei olekaan merkitystä kunhan pariskunta on naimisissa. Vähänkös repesin riemusta, tämä tietää prosessissamme neljän kuukauden harppausta eteenpäin! (tai miten sen nyt ottaa, lautakunnalla voi olla kolmen kuukauden jonot, mutta silti)

Kurssilla puhuttiin myös vaadittavista lääkärintodistuksista, joista omalla kohdallani ajankohtainen on erikoislääkärin lausunto astmasta. Tähän mennessä sellainen on vaadittu ainakin Kiinan kohdalla vasta kohdemaata varten. Suomen adoptiolautakunnalle on riittänyt yleislääkärin T-lausunto, jossa astma mainitaan. Tästäkin uudella lautakunnalla oli kuulemma tiukempi kanta, nyt tarvitaan erikoislääkärin lausunto jo Suomea varten. Mikäs siinä, äkkiäkös minä lääkärillä kävisin, mutta kun koko kaupungissa on vain yksi keuhkosairauksiin erikoistunut lääkäri eikä hänelle voi edes varata aikoja, jonot ovat niin pitkät!

Tästä masentuneena yritin päästä keuhkospesialistille myös työterveyden kautta, mikä ei onnistunut. Sen sijaan siellä lääkäri, joka sattui olemaan työterveyshuollon erikoislääkäri, luki IP:n ohjetta lausunnosta kuin piru Raamattua: hän totesi, että tässähän lukee vain, että pitää olla erikoislääkärin lausunto, minähän olen erikoislääkäri. Ystävällisesti totesin, että olen kyllä ymmärtänyt, että sen pitäisi olla ko. sairauden alaan liittyvä erikoislääkäri (mitä järkeä siinä on, että menen erikseen vaikkapa reumatologille tai gynekologille pyytämään lausuntoa astmasta?), mutta hän intti edelleen olevansa erikoislääkäri ja voivansa kirjoittaa lausunnon. Lopulta sanoin että hyvä on, jos en siis pääse keuhkolääkärille –ja hyvä niin, koska sain eilen adoptiolautakunnasta tietää, että työterveyshuollon erikoislääkäri kelpaa!

Olemme siis selvinneet ensimmäisistä paperisodista loppujen lopuksi varsin helposti. Nyt vielä rikosrekisterin otteet ja virkatodistukset niin voimme hakea adoptiolupaa. Niin, ja tietenkin kotiselvitys, jota odottelemme varmaan vähintään toukokuulle saakka.