Hyvää ystävänpäivää rakkaat lukijat!

Raahustin juuri kotiin remonttityömaalta ja huokailin kävellessäni, että on se sentään ihanaa, että on ystäviä! Emme nimittäin ikinä selviäisi tästä remontista yksin. R:n sisko ja lankomies uhrasivat koko viikonloppunsa laatoitustyömaallamme, ja pikkuveljeni astui remmiin heidän lähdettyään. Insinööri-lankomies oli tehokkuudessaan vailla vertaa, sen jälkeen olemme muusikko-humanistivoimin jatkaneet leppoisampaan tahtiin. R ja pikkuveli muodostavat sopuisan, hyräilevän, viheltelevän ja kurkkulaulavan remontoijakaksikon, joka hitaasti mutta varmasti on tänään laatoittanut vessan lattian ja parhaillaankin saumaa mosaiikkikaakelia niska limassa. Velipoika lähtee huomenna takasin etelään, mutta viikonlopuksi muutama ystävä lupautui onneksi muuttoavuksi -sikäli kun silloin voimme vielä muuttaa minnekään, vessan valmistuminen siihen mennessä on toistaiseksi vähän kintaalla.

Olen ottanut hurjan määrän kuvia remontista ja asunnosta, mutta kun kamera on nyt siellä eikä täällä, en nyt saa niitä näytille. Toisaalta, nettikin siirretään ylihuomenna uuteen asuntoon, ehkäpä sitten. Tai sitten joskus miljoona vuotta myöhemmin kun on seuraavan kerran aikaa... ja toisaalta, ketä ylipäätään oikeasti kiinnostaa jonkun toisen tyypin vessan seinät? :=)