Me oltiin leffassa! Oli kivaa, varsinkin kun pankki tarjosi*. Hassua tosin, että kotimaisessa elokuvassa piti välillä lukea ruotsinkielisestä tekstityksestä, että tajusi, mitä tyypit puhuu (ei pelkästään slangin takia: välillä ääni oli sellaista mutinaa tai kuiskausta, ettei sitä todellakaan kuullut)!

Olen tässä jo monta päivää miettinyt, avaisinko suuni erään ministerin Kiina-adoptiosta vai enkö. Avataan nyt sitten, kun kerta kommenttilootassakin jo kyseltiin.
Minulla on kyllä asiasta mielipiteitä, minkä lisäksi minua ärsyttää suunnattomasti se väärän ja virheellisen tiedon määrä, joka tämän tapauksen tiimoilta leviää tiedotusvälineiden kautta.

Ihan ensimmäiseksi nipotusta: Joka paikassa kouhkataan, kuinka huono äiti rouva ministeri on, kun ei jää äitiyslomalle. Lindén ei voisi jäädä äitiyslomalle vaikka kuinka haluaisi, koska ADOPTIOÄIDEILLÄ EI OLE ÄITIYSLOMAA!** Adoptioäiti voi sen sijaan pitää vanhempainvapaata 200 vrk ajan (vrt bioäidin äitiys+vanhempainvapaa 263 vrk). Minusta joku kansanedustaja tai ministeri itse jättää tässä käyttämättä hyvän tilaisuuden kertoa muutaman tosiasian Suomen lainsäädännöstä ja adoptioäitien eriarvoisesta asemasta. Toisin sanoen sen sijaan, että iltapäivälehden otsikkona on "Suvi Lindén ei aio jäädä äitiyslomalle", siellä pitäisi lukea: "Adoptioäiti ei saa jäädä äitiyslomalle".

Toiseksi, yleisönosastot ja netin keskustelupalstat pursuavat paheksuntaa siitä, ettei rouva hienostorouva ole halunnut adoptioida Suomesta tai että hän on muiden julkkisten tapaan hakenut muodikkaasti adoptiolapsen ulkomailta. Huokaus. Kotimaisia adoptioita toteutuu enintään muutama kymmenen vuosittain, kun hakijoita on monta sataa. Jono kotimaisessa adoptiossa on 5-7 vuotta (tämä arvio meille annettiin), eikä lähellä 40 ikävuotta olevia odottajia oteta jonoon lainkaan. Jotkut ovat paheksuneet jopa sitä, ettei ministerille kelpaa pikkulapsi, koska hän ei halua nähdä vaivaa lapsen hoitamisessa - hänen ikäiselleen ihmiselle ei päinvastoin anneta pientä adoptiolasta, koska vanhemman ja lapsen ikäero voi olla korkeintaan 40-45 vuotta. Ja jos joku ei vielä tiedä, ettei adoptiolapsia voi hankkia hetken mielijohteesta, niin kerrottakoon sekin, että prosessi kestää vuosia, edellyttää adoptioneuvontaa ja vieläpä maksaa aika paljon.

Julkisuudessa on pohdittu myös sitä, saiko ministeri lapsensa "jonon ohi". Kiinan jonohan liikkuu niiden päivämäärien mukaan, jolloin hakijoiden paperit ovat saapuneet perille. Tällä hetkellä lapsitietoja odottavat ne, joiden hakuasiakirjat ovat saapuneet Kiinaan alkusyksystä 2005 (ministerin hakemus lähetettiin lehtitietojen mukaan helmikuussa 2006). Vaikka moni onkin pillastunut tästä, vertailusta ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä : ministerin adoptio koskee yli 2-vuotiasta, mahdollisesti ns special needs eli erityistarpeista lasta (useimmiten Kiinasta adoptoidaan ja vapautuu adoptioon vain alle 2- tai 3-vuotiaita lapsia), joiden kohdalla järjestelyt saattavat olla tavallisesta poikkeavat.

Ja vielä: minua ärsyttää se mielipidekirjoitusten mustavalkoisuus, jonka mukaan bioäidin ja vauvan välinen kiintymyssuhde on automaattinen, vaistonvarainen ja luonnollinen riippumatta sitä, roikottaako äiti lasta mukanaan eduskunnan täysistunnoissa vai hoitaako tätä kahden kuukauden imetyksen jälkeen
perheen tanskalainen au pair. Adoptioäidin taas pitäisi herpaantumatta, keskittyen, kannustaen ja aidosti hymyillen tuijottaa lastaan silmiin vuosikausia, että oikea kiintymys olisi edes etäisesti mahdollista. Teit mitä tahansa, joku kyllä keksii siitä jeesusteltavaa.

Nyt kun sain nuo yleiset ärsytyksen kohteet puhkuttua ilmoille, voimme palata itse asiaan. Henkilökohtaisesti en voi ymmärtää oikeuskanslerin päätöstä, ettei ministeri voi saada äitiyslomaa tai vanhempainvapaata. Vielä vähemmän ymmärrän ministerin itsensä päätöstä olla eroamatta väliaikaisesti ministerin tehtävästä, jos/kun sellainen kuitenkin ilmeisesti olisi mahdollista, biolasta odottava ministerikollegahan on tänään juuri niin tehnyt. (En tuosta Lindenin omasta blogikirjoituksestakaan ymmärrä perusteluja tähän)

Adoptioneuvonnan läpikäynyt ministeri lähipiireineen varmasti tietää, että adoptiolapsi tarvitsee sitä enemmän aikaa sopeutuakseen elämään uusien vanhemiensa kanssa, mitä kauemmin hän on ehtinyt elää laitoksessa ilman kiinteää suhdetta häntä hoitavaan/viin henkilöihin***. Luulisi siis lapsen menevän tässä tilanteessa uran edelle - itse en ainakaan epäröisi hetkeäkään, jos määräaikainen ero kerran on mahdollinen ja taloudellinen tilanne sen sallii. Huomattakoon silti, että vanhempainvapaalle voi jäädä paitsi äiti myös isä, kuten ministerin mies osa-aikaisesti tekeekin.****

Tästä huolimatta olen ollut melkoisen järkyttynyt siitä kohusta ja besserwisser-mielipiteiden määrästä, jonka ministerin adoptio on saanut aikaan. Minusta on kohtuutonta ja törkeää tehdä julkisesti suoraviivaisia ja perusteettomia oletuksia ja päätelmiä perheen suunnitelmista, motiiveista ja toiminnasta lapsen kanssa. Myös lapsen mahdollista traumaattista menneisyyttä on käsitelty julkisuudessa karmaisevalla tavalla, senhän ei pitäisi kuulua kenellekään!

Summa summarum: toivotan ministerille ja hänen perheellen onnea perheenlisäyksen johdosta, voimia kestää julkisuuden paineet ja rauhaa keskittyä elämään uuden perheenjäsenen kanssa!


*) Pankki mokasi keväällä raha-asioissamme kolme kertaa... kaksi ekaa kertaa minä soitin ja valitin, tilannetta pahoiteltiin ja virhe korjattiin. Kolmannella kerralla R soitti ja saimme kotiin anteeksipyyntö- ja selityskirjeen sekä kaksi elokuvalippua. Miksi miehet aina saa jotain oikeaa korvaukseksi ja naiset aina pelkkiä pahoitteluja?

**) Suomen lain mukaan vain bioäiti voi saada ätiysvapaata. Työnantajasta ja työehtosopimuksesta riippuen 105 vrk:n äitiysvapaasta maksimissaan 72 vrk (=noin 3 kk) on useimmiten palkallista. Adoptioäitejä nämä etuudet koskevat vain poikkeustapauksissa eli silloin, kun työnantaja haluaa erityisesti tukea adoptioäitiä maksamalla vastaavasti kolmen ensimmäisen vanhempainvapaakuukauden ajalta palkkaa. En tunne yhtään adoptioäitiä, jonka työnantaja olisi vapaaehtoisesti tehnyt näin.

***) Huom! Tätähän emme siis Lindénin lapsen kohdalla tiedä, (eikä meidän kuulukaan tietää, se on perheen ja lapsen yksityisasia); lapsihan on voinut asua aiemmin myös sijaisperheessä.

****)
Meidänkin perheessämme on muuten todennäköisintä, että R jää vanhempainvapaalle: asuntolainan maksu on pakko hoitaa, ja jos olen lapsen tullessa meistä ainoa, jolla on työpaikka, vaihtoehtoja ei ole (Oisko ittestänne kivaa?). Totta kai silti haluaisin olla lapseni kanssa kotona mahdollisimman pitkään ja yritämme säästää rahaa sitä varten.