Olen eilen lueskellut juuri ilmestynyttä kirjaa nimeltä Rakkaustesti. Sen on kirjoittanut hollantilainen Judith Uyterlinde, joka on käynyt läpi juuri sen, mikä meillä on nyt kesken; epätoivoiset yritykset tulla raskaaksi, keskenmenot, lapsettomuushoidot. Kirjoitustyyli (tai käännös?) ei välttämättä ole aina sujuva, mutta tapahtumat ja tunteet ovat todella tuttuja meillekin, monta kertaa kyynelet nousivat silmiin.

R osti kirjan minulle, mutta sanoi, ettei halua nähdä minun lukevan sitä, koska kuitenkin itken koko ajan. Kummallinen reaktio. Ilmeisesti hän kärsii siitä, että itken eikä hän voi auttaa? R oli itse lukenut kirjan ensin ja ymmärtääkseni myös itkenyt, sanoi että se on ihan meidän tarina.