Kiitos kaikille kommentoijille! On hirveän mieltä lämmittävää huomata, että niin moni kuitenkin näitä sepustuksia käy lukemassa.

Meille on yllättäen tarjottu tilaisuutta viettää väliaikaisesti vähän erilaista elämää. Tiedän, kuulostaa salaperäiseltä, mutta koska kaikki voi vielä peruuntua, olisi noloa kertoa täälläkään mitään tarkempaa (kerron kyllä heti, kun voin, jos mikään nyt ylipäätään toteutuu).

Koska olemme adoptioprosessissa, kaikista suuremmista muutoksista elämäntilanteessa pitää tietenkin kertoa adoptiopalveluntarjoajalle. Tämän asian kohdalla pelkäsin, että asiasta kertominen aiheuttaisi sen, että palveluntarjoaja katsoisi meidän olevan "pois pelistä" vähän aikaa, mitä taas emme missään nimessä haluaisi riskeerata. Koska tiedän, että tätä blogia lukevat myös henkilöt, jotka ovat tekemisissä palveluntarjoajan kanssa, ajattelin, että jos emme kerro tästä asiasta tarkemmin palveluntarjoajalle, en voisi kertoa siitä blogissanikaan, jolloin salasanan taaksi livahdus olisi voinut olla ratkaisu.

Tänään kuitenkin soitin palveluntarjoajalle ja sain kaikesta epäröinnistäni huolimatta rehellisyyskohtauksen eli kerroin avoimesti koko tilanteemme. Ikävä kyllä en vielä saanut vastausta siihen, mitä meidän kannattaisi tehdä tai miten päätöksemme ehkä vaikuttaisi adoptioprosessiin, vaan he haluavat kokoustaa asiasta ensin keskenään.

Joka tapauksessa päätin nyt, etten laita blogia salasanan taakse. Ensinnäkään en halua mitenkään rajoittaa sitä, kenelle salasanan antaisin (enkä edes tiedä, miten se käytännössä tehdään), mikä jo aika pitkälle mitätöi koko salasana-ajatuksen. Lisäksi olen itse tosi laiska ja ujo pyytämään salasanaa kenekään blogiin, ja oletan, etten ole ainoa. Myös aika moni kommentoija sanoi samaa. Ja sitten vielä se, että kaikilla on nykyisin niin monta tsiljoonaa eri salasanaa ja tunnuslukua, ettei kukaan varmaan kaipaa niitä lisää.

Hitsi, oikeasti palaisin halusta kertoa kaikille kaiken, mutta kun en voi!!!