Olen palannut kotikonnuille ja latasin juri kamerani koneelle... kuvia on kyllä niin pal hirveesti että yritän nyt kaikin voimin rajoittaa niiden tänne tunkemista.
Ensin juhannus, joka oli muuten perinteinen, paitsi että kokkoa poltettiin vuorokautta myöhässä, kun kukaan ei jaksanut jäädä kipinäkalleksi. Muita kesäisiä puuhia olivat puutalkoot ja tietenkin syöminen...
Juhannuksen jälkeen vaihdoin maata ja siirryin Finnmarkiin Pohjois-Norjaan. Matkalla sää oli tällainen...
...mutta muuttui onneksemme perillä paremmaksi:
Vaelsimme tunturissa pariin otteeseen, ensin Alta-kanjonille, jonne mennessä meidän vaelluskengättömien piti kahlata paljain jaloin muutamankin purosen yli -tosin paluumatkalla kengät olivat jo niin märät, että painelimme ne jalassa tämänkin lätäkön lävitse. Vesi oli hyisen kylmää, jalat suurin piirtein syväjäätyivät saman tien, missä oli se hyvä puoli, että märkäkin sukka tuntui sen jälkeen lämpimältä!
Perillä maisemat olivat kuitenkin niin hienot, ettei pieni kastuminen tuntunut enää missään (korkean paikan kammoisena otin kuvan nöyrästi polvillani :-)
Tunturissa kasvoi ihania kivikkokasveja luonnonvaraisina!
Tiedättekö, mistä tämä kalliomaalaus on saanut innoituksensa?
Tietenkin onnellisesta vaeltajasta, joka on vihdoin päässyt tunturin laelle:
Toinen vaellus suuntautui jäätikölle, ja päivä oli tällä kertaa niin lämmin, että matkalla tehtiin tällaisia
..ja uitiin täällä: (veden lämpötilasta voi sanoa samaa kuin edellisestä vuoripurosta, matkaseurueen avantouimarit väittivät että vesi oli kylmempää kuin kuunaan avannossa)
Näkymä uimapaikalta toiseen suuntaan:
Maisemat olivat koko reissun aivan uskomattomat, eikä kamera toista kuin murto-osan niiden henkeäsalpaavuudesta:
Koska olin letkan kärjessä, onnistuin yllättämään tämän porukan:
Käännyimme takaisin, kun jatkamiseen olisi tarvittu kunnon kiipeilyvälineet:
Yöllä emme millään malttaneet nukkua, kun aurinkokin vain paistoi ja paistoi.. kävimme uimassa myös kuvassa näkyvällä (majapaikkamme edessä olevalla) rannalla Jäämeressä. Sen vesi oli arviolta noin 15-asteista, ja siinä pystyi sujuvasti uimaan kirkumatta.
Pakko oli käydä vielä pienellä yöjuoksulla:
Paluumatka alkoi maagisen usvaisessa maisemassa anivarhain aamulla (kuvat laivakuvaa lukuunottamatta ikkunan läpi otettuja, mistä johtuen niissä välillä näkyy kameran heijastus):
Ja tietenkin pakolliset porot aina välillä jolkottivat edellä matkaa hidastaen:
Vaikka tie mutkitteli jyrkkien seinämien ja meren välissä, meitä ei pelottanut (paitsi minua oikeasti). Kuljettajalla oli bussin kojelaudassa apuvoimia pahan päivän varalle:
Upea reissu kaiken kaikkiaan! Hyttysiäkään ei ollut Suomen Lappia lukuunottamatta missään Pohjois-Karjalaa enempää :-)
Nyt on pakko kai purkaa rinkka ja varustautua huomenna taas uuteen reissuun, miehen siskon häitä vietetään vuoden suosituimpana hääpäivänä lauantaina (ilmeisesti kaatosateessa, jos säätiedotuksiin on uskomista!)...
torstai, 5. heinäkuu 2007