Olen tässä viime aikoina ihmetellyt, kun kaikki valittavat, että on ollut niin huono ja sateinen kesä. Ai on vai? En minä ole huomannut! Norjanmatkailun jälkeen piipahdin kotona, sitten juhlimme kälyn häitä (joissa ei muuten satanutkaan), joista siirryin keikkatöihin festareille. Kun palasin heinäkuun puolivälissä, talomme oli suloisesti täynnä ihania sukulaisia, joiden kanssa vietimme syntymäpäiviäni (kerrankin, yleensä niitä ei tule vietettyä kun kukaan ei ole kesällä missään tai sitten itse olen jossain). Vajaan viikon harrastimme ulko- ja sisäpelejä hyvässä seurassa, sitten läksin taas rinkkoineni ja tein viikon mittaisen Suomi-kierroksen jälleen läheisiä ja kaukaisia rakkaita tapaillen.

Jossain varmaan satoi välillä, mutta minulle jäivät mieleen

-aamu-uinti vielä vähän utuisella joella Kaustisella
-petanquen palaaminen velipojan kanssa omassa ihanan viileässä puutarhassamme hikisen päivän jälkeen
-muikkuateria aurinkoisella kattoterassilla Savonlinnan torin vieressä
-helteinen päivä metsässä ja järvellä sekä hurjan sieni- ja kalasaaliin putsaaminen aina välillä uimaan pulahdellen
-nuotanveto kotilahteen iltakymmeneltä auringon yhä paistaessa
-aamusauna peilityynen järven rannalla kuikan uittaessa poikuettaan vieressä
-Korkeasaaren leijonanpentujen leikki vanhalla potkupallolla
-outo, kassalippaasta (!) nautittu ateria tamperelaisen ravintolan terassilla auringon kimallellessa märällä asfaltilla

Eilen tulin kotiin ja aurinko paistoi taas.

Nytkin paistaa, ja taidan siirtyä puutarhaan vaahteran alle lukemaan, että saisin pois mielestäni erään koko ajan mielessä pyörivän asian: kävin eilen jossain mielenhäiriössä nettisivulla, joka laskee oletettuja odotusaikoja kiinalaiselle adoptiolapselle. Kyseisen sivun mukaan optimistisin arvio odotuksemme päättymiselle olisi keväällä 2009, "realistinen" arvio huhtikuussa 2010 ja pessimistinen arvio johonkin aikaan vuonna 2014, siis ottaen huomioon jo kaikki takana oleva odotus. Miksi edes vaivauduin katsomaan? Ärsyttää, olisin mieluummin pysynyt omissa, ilmeisen yltiö-optimistisissa haaveissani.

Kesä alkaa sittenkin tuntua sateiselta.