Olenko ainoa nainen, jonka mies tekee joitakin asioita raivostuttavan hitaasti? Tarkoitan arkisia, pieniä asioita, sellaisia kuin pukeminen, hampaiden pesu, pyykkien lajittelu, vessassa asioiminen, kaupassa käynti tai siivoaminen. Kävelemisestä, asioista päättämisestä tai minkään tekemisen aloittamisesta puhumattakaan.

Minulla meinaa mennä hermot, kun odotan kaupan edessä miestä, joka meni hakemaan unohtunutta maitoa: miten siihen, kun kävelee maitohyllylle (jonka paikka on sama kuin aina ennenkin) ja takaisin, voi mennä näin kauan?? Sama juttu, kun olemme lähdössä jonnekin, missä pitäisi olla jo, ja R menee vessaan... tämä ärsyttää erityisesti, koska en kestä myöhästelyä. Pyykin lajittelu: mies tuijottaa hartaasti jokaista kalsaria ja pyyhettä, aivan kun joka kerta pitäisi alusta lähtien prosessoida, mikä vaatekappale, minkä värinen, mitä materiaalia, mihin lämpötilaan, vaikka nehän voi singota kasoihin sekunnin murto-osassa!

Entäs sitten se putkiaivoisuus: jos erehdyn sanomaan jotain, kun R pakkaa tavaroita reppuunsa lähteäkseen treeneihin (aina samat tavarat), hän ei pysty kuuntelemaan, ei yksinkertaisintakaan asiaa, koska menee kuulemma heti ihan sekaisin! Jos R lukee jotain, hänelle ei tietenkään voi kuvitellakaan puhuvansa, mutta jos haluaa sanoman todella menevän perille, kannattaa varmistaa, ettei hän tee yhtään mitään muuta kuin kuuntelee.

Parasta on puhelimessa puhuminen, ja tämän olen huomannut pätevän erittäin moniin miehiin: kun puhelin soi, mies pysähtyy kuin seinään, kaivaa luurin esiin, tuijottaa sitä hetken aivan kuin ei voisi uskoa, että se todellakin soi, ja vastaa vasta sitten, useimmiten vielä niin, että jää paikalleen seisomaan! Mahdollisesta nappikuulokkeesta tuleva hyöty näyttäisi kulminoituvan siihen, että voi roikottaa käsiä vapaasti sivuilla samalla, kun puhuu.

Mrrr ja pyhä yksinkertaisuus!!!

Totuuden nimissä on sanottava, ettei varmaan tekisi pahaa joskus itsekin keskittyä oikeasti kuuntelemaan ja vain kuuntelemaan toista :-), mutta silti meinaa mennä pellollinen herneitä nenään aika säännöllisin väliajoin. Jos minä pystyn täysin sujuvasti esimerkiksi katsomaan televisiota/lukemaan lehteä, neulomaan ja puhumaan puhelimessa yhtä aikaa, kuinka niin monien miesten maksimisuoritus voi silmien auki pitäminen ja puhuminen samanaikaisesti!?

Tänään olimme sopineet siivoavamme yhdessä iltapäivällä. Sitä ennen R:n piti tehdä töitä ja käydä treenaamassa, minun taas kaupassa ja hoitamassa asioita. Hoidin oman osuuteni, mutta kun tulin kotiin, R, joka oli vasta lähdössä treenaamaan, ehdotti, että siivoaisin osan ja hän sitten loput, kun tulee. Ai että sen sijaan, että saisin parin tunnin päästä nauttia kahvista ja tulppaanikimpusta vastasiivotun keittiön pöydällä, saankin kuunnella imurointia? Mrrr! Yhtä hyvin siivoan yksin kun odotan, että puolet työstä hoituu tuntien päästä*. Niin että kohta meillä soi rokki täysillä ja imuri laulaa!

EDIT:  tulos

1260911.jpg



Eräiden hitaudesta ja hermoheikkoudesta huolimatta olemme saaneet uuden kohdemaan paperityön tehtyä ja paperit postiin. Huoh!



*) Tähän liittyy muuten myös se huomaamani seikka, että minä asetan aina yhteiset asiat etusijalle: olisin tässä tilanteessa ilman muuta luopunut treeneistä. R taas asettaa varsinkin liikuntaan liittyvät omat asiansa aina muiden asioiden (yhteinen ruoka, peli tms) edelle. Itsenikin varmaan pitäisi tehdä niin, mutta kun en ikinä tee, ja sekin varmaan salaa vähän harmittaa.

P.S. Saattaa mulla kai ehkä sit kuitenkin olla vähän myös se PMMS vai mikä se nyt oli...