...and now for something compeletely different!

Viime aikoina olen oppinut hirveästi uutta, mutta kun koko ajan on ollut kamala kiire ja stressi, unohdan oppimani salamannopeasti ja ilman ennakkovaroitusta. Eniten olen oppinut sanastoa. Suomeksi siis. Kaikenlaista wc- ja kylpyhuonetiloihin ja niiden varusteisiin liittyvää kuten vaikkapa vipupohjaventtiili. Sanoja, jotka ovat suomea, mutta eivät tarkoita yhtään mitään.

Tänään minun piti kahden kokouksen välissä juosta kiireellä uuteen asuntoon, sieltä rakennustarvikekauppaan ostamaan tarvikkeita ja takaisin. Laukkasin kauppaan ja tajusin sisään astuessani, että hups, oikeat sanat unohtuivat juuri ratkaisevalla hetkellä... sen sijaan, että olisin pyytänyt myyjältä nelikulmaista kehyslaattaa ja ritilää lattiakaivoon, änkytin jotain sen suuntaista, että tiedättekö kun vessan lattiassa on se kolo mistä vesi menee alas niin mä tarttisin siihen ne sellaset kuoret joissa on reikiä?

Myyjä oli ammattimies, pokka piti.

Tuon vipupohjaventtiilin opin tänään, mutta vaikeimman kautta. Kysyin, mitä sana tarkoittaa, ja hanakaupan myyjä selitti jotain aivan käsittämätöntä jostain hajulukon yläpuolelle kytkettävästä venttiilistä ja siitä, että sellainen on "tosi elegantti"... kun kysyin, mitä sellaisella venttiilillä tekee tai tarvitseeko sitä ylipäätään, hän näytti minulle asennuspiirustuksesta, miten se asennetaan. Lopulta tajusin itse, että ai, se on siis se tiikka, mistä voi painaa alas ja vapauttaa pesualtaan tulpan? Olisit heti sanonut!

Toivon sydämestäni, ettei opiskelijoistani tunnu tuolta, kun selitän aikamuotojen yhteensopivuussääntöjä.