Meille jo ammoin lupautunut perinteinen uudenvuodenvierailija teki törkeät oharit, mutta iloksemme toinen ystävä ilmottautui viime hetkellä, kun jo luulimme saavamme viettää puolivastahakoisesti yltiörauhallisen aattoillan kahdestaan.

Ilta sujui laittamani ihanahkon aterian (kolme alkuruokaa, pääruoka, jälkiruoka, kolme ja puoli tuntia) ja jutustelun parissa. Ruuan päälle pelasimme seurapelejä ja illansuussa saunoimme. Yöllä kävimme rannassa katsomassa ilotulituksia, joita oli epätodellista katsella lumettomassa, mustassa rannassa veden loiskeessa.

332039.jpg332040.jpg

332042.jpg332045.jpg

Tämä kuva tuli, kun sokkona etsimen läpi tiiraten painoin liipasinta vangitakseni ohikiitävät valoilmiöt (ääni tuli aina liian myöhään kun kamera on pakkasella niin jähmeä ja hidas); kun katsoin kuvan myöhemmin, siinä paistoikin ilotulituksen sijaan tämä pallo:

332041.jpg

Uuden vuoden alkupäivät vietin Etelässä suk(k)uloiden. Yllättävintä oli se, että mummorundin lomassa kävin peräti kolme kertaa elokuvissa, eli varmaan enemmän kuin koko viime vuonna yhteensä. Ei se uusi Bond niin hyvä ole (mutta mun mielestä ei vanhatkaan, sori vaan te bondfanit... eikä sillä, että olisin niitä niin monta edes nähnyt. nytkin menin vain koska teinit pakotti.) Marie Antoinettesta voisin kirjoittaa enemmän (jos ehtisin), mutten tee sitä ainakaan nyt. Sen sijaan haluan avoimesti suositella kaikille kiinnostuneille elokuvaa Babel.

Minä ahdistun (suhteettoman?) hirveästi elokuvien väkivaltakohtauksista. En kestä katsoa ja ihan oikeasti fyysisesti voin pahoin, jos joudun minuuttikaupalla katsomaan tappamista tai pahoinpitelyä. Ahdistun myös henkisestä väkivallasta ja inhoan sitä, kun jotain nolostuttavaa tapahtuu tuskallisen hitaasti. Babel on siitä harvinainen elokuva, että vaikka sen tapahtumat ovat traagisia ja ahdistaviakin, se armahtaa katsojan juuri sillä kohtaa, missä kohtaus muuttuu ennalta-arvattavaksi (voi ei nyt se ampuu/pussaa/tulee kotiin/riisuuntuu jne) ja jatkuu myöhemmin kohdasta, jossa tajuat mitä on tapahtunut, muttet joudu samaan tilanteeseen uudelleen. Lisää tällaisia elokuvia, joissa on pointti, jota ei hierota katsojan silmään vaan annetaan jokaisen tajuta sen itse!