Parisen viikkoa sitten R pyysi, että laittaisin hänen täytetyn veroilmoituksensa postiin, se oli jäänyt keittiön pöydälle kun R lähti taas viikoksi töihin. Otin kuoren mukaani töihin lähtiessäni, mutta unohdin tietenkin irroittautua siitä postilaatikon kohdalla ja sen jälkeen taas monena päivänä ottaa sen mukaani töistä lähtiessä. Niinpä se vietti seuraavan viikon työpöytäni reunalla ja minä sain kuulla puhelimitse haukkuja unohtelevaisuudestani. Koko tämän ajan salaa halveksin R:ää ja hänen yltiöpäistä innokkuuttaan palauttaa lärpäke, jota ei ole pakko palauttaa edes tässä kuussa... kunnes joku kahvipöydässä mainitsi, että palautuspäivä on jo toukokuussa ja joillakin jo toukokuun alussa. Kääk! Äkkiä kuori postiin, myöhemmin varovaisten tiedustelujen avulla saatujen tietojen perusteella juuri ja juuri ajoissa.

Samassa yhteydessä avasin omankin veroilmoituskuoreni tarkistaakseni katastrofin laajuuden. Onneksi verottaja oli suuressa viisaudessaan päättänyt antaa minulle lisäaikaa 15.5. saakka, minkä ajan tietenkin huolellisesti käytin aivan muihin puuhiin. Koska olen kuitenkin (ties kuinka monta kertaa) päättänyt tehdä parannuksen ja ryhtyä säntilliseksi ihmiseksi, avasin kuoren uudelleen jo tänään enkä vasta huomenna. Härreguud! Mikä ihmeen erittelyosa? Mikä verotuspäätös? Vastahan tässä ollaan ilmoitusta tekemässä? En tietenkään lukenut ohjeita vaan soitin pari hölmöä puhelua, joiden jälkeen vasta tajusin, että tässä uudistuksessahan näyttäisi olevan kohtuullisesti järkeä. Olen tähän saakka tehnyt ilmoitukseni vanhan kaavan mukaan tammikuussa ja olettanut, että se veroehdotus on vain verottajan kiero keino tarjota jotain puolivillaista, mihin veronmaksaja heikkouden hetkellään sitten myöntyy ja sulloa voitot pohjattomiin karhuntaskuihinsa.

Vaikka minulle jo luvattiin palautusta pikkuisen, sain melkein tuhannen euroa tulonhankkimiskuluja (ks. allaoleva kuva makuuhuoneestamme) kasaan, joten tein liitteet entiseen tapaan muuten, paitsi pidän tositteet itselläni. Sekään ei sinänsä muuta mitään, koska olen ennenkin pitänyt niiden kopiot itselläni. Hämäävän helppoa tämä silti on, kun ei tarvitse ynnäillä palkkakuiteista mitään ja sivutulotkin Mesikämmen kätyreineen oli urkkinut selville sentilleen oikein!


72439.jpg

Tänään on muuten ilon päivä toisestakin syystä, sillä eräs kauan odotettu yhteiskuntafilosofinen klassikko on vihdoin ilmestynyt suomeksi, haimme tänään tekijänkappaleet kotiin.Vihjeeksi: takakannen tekstissä on pilkkuvirhe, mikä hieman ärsytti asianosaista.