Muuttomme on suunniteltu helmikuun puolenvälin jälkeiseen viikonloppuun, juuri ennen matkaani, siis noin kahden viikon päähän. Olisi kuitenkin pitänyt entuudestaan tietää, ettemme me siihen asti täällä normaalisti asu... edellisessä viestissäni mainitsin R:n onneksi jo entisestä tiskausvimmasta ja huonosta sotkun tai epävarmuuden sietokyvystä. (Täydellinen adoptio-odottaja siis!) No, luuletteko, että henkilö, joka vain kaiken mielenlujuutensa kooten pystyy nukkumaan seuraavaan aamuun, jos tiskipöydällä on likainen teemuki, kestää asua viikkokausia laatikoiden keskellä?

Kerronpa hieman edellisestä muutostamme. Muutimme silloin todella lähelle, saman talon toiseen päähän. Olimme suunnitelleet muuton kuun vaihteeseen viikonlopuksi, että saisimme apuvoimia, vaikka asunto vapautui jo muutamaa päivää aikaisemminin. Vaan mitä teki R? Hän ei millään malttanut odottaa, vaan kantoi yksin kaikki tavaramme (mm. parisängyn!) etukäteen uuteen asuntoon, loput vasta muuttopäivänä niin, että kun minä tulin kokoamani ratsuväen kanssa paikalle suoraan töistä, uudessa asunnossa oli jo kaikki paitsi kirjoituspöytä ja matka-arkku, joiden kantamiseen menikin sitten melkein 10 minuuttia... No, oli tietysti kivaa tarjota ystäville "muuttoruokaa" uudessa kodissa! R:n urheiluseurakaveri tosin taisi pettyä, hänen tullessaan jäljellä oli vain siivous, eikä se ilmeestä päätellen ollut hänen lempipuuhaansa. :)

Eilen illalla R sai naapurimme ajamaan autollaan edestakaisin uuden ja vanhan asunnon väliä (auto täynnä laatikoita tietenkin) sillä aikaa, kun itse kuljetti kummipoikani kanssa pulkilla (matka noin puoli km) niin paljon kun sai tulemaan. Liityin joukkoon, kun pääsin töistä, ja kannoimme tavaraa iltakymmeneen saakka. Illalla R sopi vielä, että saa sittenkin ystävämme auton lainaan tänään aamupäiväksi.

Kun tulin aamulla pesulta
(milloin olette muuten viimeksi pesseet hiuksenne alapesusuihkulla? Suihku ei yllä pesualtaan päälle eikä lattialle saa mennä vettä...) siinä seitsemän jälkeen, ohitseni viuhahti jokin, joka tuumasi mennessään, että Runeberg lähtee nyt! R:hän se siinä, kantamassa laatikoita ulos, päällimmäisenä ilmeisesti kansalliskirjailijamme tuotoksia. Huokaus. Niinpä tietenkin, onhan se aamupäivä käytettävä huolella... Pelottaa, tulenko tyhjään asuntoon maanantaina, kun palaan työmatkalta. Eihän sinä muuten mitään, mutta kun uudessa ei vielä ole vessaakaan!