Tämän viikon

Top 5 Vollaukset
(vanhat lukijat tietävät että olen osa-aikainen vesiputous)
1. Ajatus oman lapsen kylvettämisestä uudessa kylpyammeessa
2. Murrepläjäys telkkarissa
3. Adoptioaiheinen kirja isovanhemmille
4. Uutinen kuolleesta vauvasta lehdessä
5. Väsymys

Top 5 Ärsytykset
1. Pettymys murteen liian vähäiseen ja arkaan käyttöön em. sarjassa
2. Se, etten vieläkään osaa kaikkea tarvittavaa ja Macin käyttö takkuaa.
3. Ihmisten turha arkuus
(kun opiskelija ei uskalla koko luennon aikana kertoa, ettei ole tajunnut keskeistä asiaa)
4. Ihmisten myöhästely
5. Siivoaminen & pakkaaminen, yäk!

Top 5 Ilahdukset / naurut
1. & 2. Murskavoitto scrabblessa x 2
3. Kotielämä R:n kanssa yleensä
4. Kampaajalla käynti
5. Sointuva pi**u kontrabasson vieressä :)

Ihme juttu (tämänkin hyvämuistiset tietävät), että liikutun niin kovasti murteista. Tuossa mainitsemassani tv-sarjassa etukäteisjutussakin hehkutettua murretta käytettiin kuitenkin ärsyttävän vähän ja sipistellyksi; ilmeisesti haluttiin varoa sitä, ettei kukaan kehäkolmosen sisäpuolella vaan säikähdä, jos ei joka sanaa ymmärrä?

Oikeastaan se, mikä ohjelmaa katsoessani vollautti, oli sen alussa näytetty ankea betonikirkonkylä, joka olisi voinut olla nuoruuden kotipaikkakuntani. Siitä pälähti päähäni, että jos joku keksisi tehdä kotimaisen sarjan, jossa oltaisiin pienellä Itä-Suomalaisella paikkakunnalla, niin eipä tulisi meikäläisen vollaukselle loppua! Siis edellyttäen, että siinä todella puhuttaisiin oikeaa murretta eikä mitään siivottua ja nykysuomennettua sössöä, jossa pikanttina yksityiskohtana vilahtaa mie tai sie.

Tuokin reaktio on omituinen: en oikeastaan haikaile takaisin. Jo ammattini on sellainen, etten voisi koskaan löytää töitä maalta tai pieneltä paikkakunnalta, joten paluumuutto on aivan utopistinen ajatus. Sitäpaitsi en edes haluaisi lähteä takaisin, jos en sitten voisi asua kunnolla maalla, tasakattoinen kirkonkylä ei todellakaan houkuta. Ilmeisesti olen vain tulossa vanhaksi?