Näin se menee: elo-syyskuussa lukukausi alkaa hirveällä ryskeellä, siitä eteenpäin töitä on hirveästi koko ajan ja päädyn työntämään kaikkea ei-kiireellistä edelläni keskittyen tämän hetken sijaan sitku -ajatteluun, jonka avulla pysyn edes jollain tavalla järjissäni. Lokakuun puolivälissä on periodien välinen viikko, joka loman sijaan tarkoittaa työtä aamuvarhaisesta iltamyöhään, koska sille viikolle on kasattu se kaikki, mitä ei ole aikaisemmin yksinkertaisesti ehtinyt, mutta joka on kuitenkin pakko tehdä ennen kakkosperiodin alkua. Sitten toinen periodi alkaa ja sama rumba kaatuu taas päälle, joululomaa odotellessa... Viikonloppuisin merenrannassa kävellessä tulee mieleen, miten ihanaa olisi vain levätä laakereillaan ja odotella rauhassa, milloin seuraavan kerran on tarpeellinen!

PA180196

Työtahti on taas koko syksyn ollut aivan mahdoton, ja silti on jatkuvasti riittämätön olo. Yritän kuitenkin suhtautua (työ)asioihin niin, etten voi tehdä enempää kuin jaksan. Nykyään en esimerkiksi enää mene viikonloppuisin töihin ja vältän myös töiden kantamista kotiin. Tällä hetkellä työmäärä on sikälikin hitusen normaalia suurempi, että yritän pikkuhiljaa varautua mahdolliseen töistä pois jäämiseen dokumentoimalla tavallista tarkemmin, mitä teen, jotta joku toinen voisi tarvittaessa hypätä remmiin. Silti homma menee myös niin, että kun lapsemme joskus tulee kotiin ja minun on palattava töihin, työn määrän on pakko vähentyä tai työt on tehtävä huonommin.

Mutta viikonloppuisin en siis tee töitä. Silloin keskityn elämään tätä hetkeä, käyn kävelyllä R:n kanssa, kahvilla kaupungissa, kylässä ystävien luona, uimahallissa (tai siis krhm, ainakin tarkoitus olisi...) ja puuhailen kaikkea mukavaa kotona. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että olisin esimerkiksi (vielä koskaan tässä asunnossa asuessa!) pessyt ikkunat tai muutenkaan hoitanut kotia sen erityisemmin: minähän viihdyn parhaiten keittiössä, telkkarin tai seurapelien ääressä neuloskellen taikka kylpyammeessa :).

Marraskuu, kuoleman kuu, on nimestään huolimatta kaunis kuukausi. Maa huurtuu, puut pudottavat lehtensä ja talvi alkaa pikkuhiljaa tulla. Syksy on muutenkin kiva vuodenaika, kun asioita tapahtuu - kesähän on monesti pettymys, koska sitä tahtomattaan keskittyy liikaa odottamaan kaunista päivää tai helleaaltoa, mutta syksy ei koskaan petä!

PA110102

PA110115

PA110092

PA110119

PA110086

Sitäpaitsi syksyllä saa tehdä sata ja yksi variaatiota omenapiirakasta! :)

PA240197

 EDIT: Lisään tähän pyynnöstä ylläolevan piirakan ohjeen, joka on lähes suoraan Glorian ruoka&viini -lehden jostain syksyn numerosta : 

Ota kannellinen purkki, laita sinne vajaa desi (alkuperäisohjeessa keltaisia) rusinoita ja desilitra tummaa rommia. Sulje kansi ja anna seisoa yön yli. Mittaa kulhoon 200 g voita, 2 dl sokeria, 4 dl vehnäjauhoja, 2 tl vaniljasokeria ja 2 tl leivinjauhetta. Nypi tai hiero taikinaraudalla murumaiseksi seokseksi. Lisää 1 kananmuna, sekoita tasaiseksi, siirrä jääkaappiin. Jos talossa ei ole omenoita, hanki niitä tässä välissä, itse käytin muutamaa eri lajiketta pehmeämaltoisia "talousomenoita". Pilko omenoita pieniksi paloiksi litran-puolentoista verran. Kippaa sekaan pari desiä intiaani- (tai tavallista, alkuperäisohjeessa muscovado-) sokeria, kanelia, kardemummaa ja rusinat rommeineen (jos sitä on jäljellä, mun rusinat oli juoneet kaiken). Sekoita joukkoon 1 kananmuna. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Jaa taikina kahteen osaan, joista toinen saa olla vähän isompi. Painele runsaasti jauhotetuin kätösin hitusen isompi puolikas korkeahkolaitaisen vuoan pohjalle. Kumoa päälle omena-rusina-rommi-kanamunaseos. Kauli runsaasti jauhotetulla alustalla pienempi taikinanpuolikas kanneksi, kieräytä se kaulimen päältä piiraan päälle (harjoitus tekee mestarin… ja jauhoja kannattaa käyttää tässäkin runsaasti). Nipistele reunat kiinni, tee kanteen muutama höyryaukko (yritin tehdä koristeelliset reiät piparkakkumuotilla, mutta kuten kuvasta näkyy, reunat repeilivät aika lailla), voitele pinta kananmunalla ja paista noin puoli tuntia. Ripottele jääntyneen piiraan päälle tomusokeria (ja tunne itsesi hienosi ihmiseksi). Tarjoa kivoille tyypeille hyvän kahvin, kermavaahdon tai vaniljajäätelön kera seuraavana päivänä, kun maut ovat ehtineet vähän muhevoitua.

 

(Luin juuri lehdestä, että täällä on jo melkein parisataa pikku koululaista sairastunut sikainfluenssaan. Milloinkahan me ei-riskiryhmäläiset saamme sen rokotteen? En voi kuvitella painajaismaisempaa tilannetta kun olla nyt viikkokausia töistä pois...)