Oletteko huomanneet, että aina välillä tekee mieli aivan erilaista voileipää kun viikkoa aiemmin? Viime vuoden voileipäkausista muistan ainakin vuohenjuusto-balsamicokauden (iskee minuun säännöllisesti, viimeistään syksyn juuresten myötä), tomaatti-vuohentuorejuustokauden ja tonnikala-kasvistuorejuusto + tomaatti -kauden. Koko loppuvuoden velloin hirvittävässä mozzarella-(tuore)basilikahimossa, joka loppui yhtäkkiä pari viikkoa sitten. (Mozzarellakauden aikana tutustuin useisiin hirvittäviin yökötysproteiinikertymiin, jotka väittävät olevansa mozzarelloja, ja ensimmäistä kertaa aloin kannattaa EU:n direktiiviä tuotteiden ja tuotteen kaltaisten tuotteiden nimeämisestä). Sitten vuorossa oli perinteinen kurkkuvoileipä: voimariinia, kurkkua (OHUINA viipaleina!) ja kipparijuustoa (tai mustaleimaemmentalia). Välipalakaudeksi omaksuimme R:n kanssa varrasnäkkäri- tonnikalapasteija-juustoleivät, kunnes pari päivää sitten huomasimme yllätykseksemme ahmivamme kaksin käsin avokado-valkosipuli-crème fraîche -leipiä, joiden inspiraatio tuli puhelimitse Pohjois(?)-Helsingistä, mistä kiitos. Kaikissa versioissa, jotka sisältävät juustoa, juusto (paitsi mozzis) on tietenkin päälimmäisenä.

Tärkeä osa voileipää on tietenkin itse leipä. Minä kuulun ehdottomiin rukiin ystäviin. Ja kun sanon ruisleipä, tarkoitan RUISleipä, ei mikään 10% ruista -tyyppinen ratkaisu! 100% ruista ja hapatettu taikina se olla pitää.  Oman äidin vanhasta juuresta tekemä on tietenkin parasta, mutta kaupastakin saa joitakin kelvollisia leipiä (vaikka itseäni kismittääkin suuresti se, että parhaat leivät saa isoista marketeista, jonne harvoin jaksamme kävellä), joista mitään yksittäistä bröödiä en tässä aio mainostaa. Itäsuomalaisuuteni paljastuu yleensä viimeistään siinä vaiheessa, kun pöytään kannetaan Maalahden limppua: silloin en voi estää itseäni kertomasta kaikille asiasta kiinnostuneille ja kiinnostumattomille, että SOKERI JA SIIRAPPI EIVÄT KUULU RUISLEIPÄÄN!


Minkälaisia voileipäfiksaatioita teillä on? Avautukaa toki kommettiloodassa, otan mielelläni uusia ideoita vastaan!


Sen jälkeen, kun R oli pehmittänyt minut yhdellä joululahjoistaan,

343873.jpg plus 343874.jpg


päätimme (=R päätti, minä suostuin pitkin hampain) pakata laatikon päivässä, ettei muutto pääse yllättämään*. Pakkasin 10 minuutissa kolme laatikkoa kirjoja, joten odotan saavani olla seuraavat kolme päivää rauhassa... Minusta olisi mukavampi pakata kerralla kaikki, raataa vaikka yötä myöten mutta tehdä se kerralla! Ärsyttää asua viikkokausia laatikoitten keskellä.

343875.jpg

Kaakelit on muuten nyt sitten valittu! (=minä valitsin, R suostui) Lattiaan valitsi(n)mme koboltinsiniset mosaiikkikaakelit, siitä huolimatta että eräskin puolituttu varoitti niiden olevan liukkaita. Kai kaikki kaakelit on luikkaita, jos päälle roiskii saippuavettä? Ja eikös mosaiikkikaakelissa ne saumatkin jarruttele liukastumista? Ja onhan se sentään hirveän kätevää, ettei tarvitte pilkkoa niitä kaakeleita koko ajan. Seiniin löydettiin kauniit, mattavalkoiset tarjouskaakelit, joten kokonaishinta jää aika alhaiseksi. Nyt olemme enää vaille kaakelointitaitoisia ystäviä, tervetuloa!

Siitä huolimatta, että olen potenut viime päivinä hirveätä työstressiä, minkä johdosta olen nukkunut vähän ja huonosti, olen jälleen kerran tänä viikonloppuna tajunnut, kuinka onnellinen olen. Suurin onnen aihe on se, että olen löytänyt elämänkumppanikseni juuri R:n, joka ajoittaisesta pöhköydestään huolimatta on maaliman ihanin. Toinen suuri onnen aihe on se, että jonain päivänä meistä tulee lapsiperhe -siihen menee ehkä vielä vuosia, mutta todennäköisesti niin kuitenkin käy.

Ja siihen saakka saamme nukkua viikonloppuisin pitkään! Kiäh kiäh.

P.S. Koska jouluna levy jäi matkasta, kuuntelin Bachin jouluoratorion jälkijättöisesti vasta tänään. Kuinka moni minun lisäkseni on mahtanut kuulla Kantaatti 1 osan 4 bassoaarian Grosser Herr... niin, että siinä mainostetaan komeasti Rosenlewia? Liikkuvatko ajatukseni kodinkoneissa?

P.P.S. Mitä minusta kertoo se, että kuvassa näkyvät muinoin
Jyväskylän mäkkäristä haetut laatikot on ovat nyt neljättä kertaa käytössä? Luottamukseni pysyvämpään tulevaisuuteen on ilmeisesti ollut aika vähissä, kun boxit on aina litattu varastoon uutta ajolähtöä odottamaan.

*) Tähän liittynee se, että olen muuton aikoihin itse kaukana poissa, joten lienee etäisesti ymmärrettävää, että R pelkää tosiaan joutuvansa tekemään kaiken yksin...