Niinpä niin, tietenkin mulla on kysta, arvasinhan ja tunsinkinhan sen jo, sitä ei vaan uskalla enää luottaa mihinkään tuntemuksiinsa ja olin varmaan toivonut sen pois mielestäni. Ensin itketti ja masennutti, mutta nyt näen valoisankin puolen asiassa: nyt voin nauttia kesästä ilman hoitostressiä, ei tarvitsekaan (jipii!!) turvota palloksi ja olla mahtumatta kesävaatteisiin, ja mikä parasta, voin suunnitella kesän elokuun alkuun saakka ihan rauhassa. Elokuulle saakka kiskon nimittäin e-pillereitä, joiden pitäisi putsata munasarjat kasvaimista ja niillä siirrän myös näppärästi kiertoni siihen kohtaan mihin halutaan.

Minkähän ihmeen takia mulle silti käy aina näin?

Lauantaina ajattelin huonosti nukutun yön jälkeen virkistää itseäni kasvonaamiolla tarkoituksenani muuttua sen ansiosta nuoreksi ja ihanaksi ja hoikaksi ja iloiseksi. Vaan kuinkas kävikään: kun olin kasvoilleni kuivanut naamio päässäni menossa suihkuun ja saanut ensimmäisen vesispruuttauksen naamalleni, suihku hajosi. Mikäs sen mukavampaa kuin yrittää venkslata hanoja naamio silmiin valuen ja palellen. Ei auttanut vekslaus, suihku ei enää suostunut siirtymään ylähanaan. Jäljellä olevista vaihtoehdoista (kyykistely lattian pinnassa alahanan alla kaksinkerroin tai peseytyminen alapesusuihkulla) valitsin fyysisesti helpomman eli alapesusuihkun, jolloin jouduin painamaan suihkunnappia koko ajan ja vesi suihkusi hanasta hierovan suihkun voimakkuudella. Bonuksena myös sekoitin oli ilmeisesti rikki, koska veden lämpötila vaihteli  randomilla tulikuumasta jääkylmään. Olin kyllä toivonut, että kasvonaamio tekisi jotain ihmeellistä, mutta en sentään mitään näin ihmeellistä!