Olimme viikonloppuna Interpedian järjestämällä adoptiovalmennuskurssilla, joka pani kyllä pienen pään pyörälle. Paljon asiaa, paljon ihmisiä, paljon miettimistä. Ei mitään tajuntaa räjäyttävää, mutta sen verran paljon ilmeisesti rasituin, että olen ollut aivan totaaliväsynyt sen jälkeen.

Oli mukavaa tavata samassa tilanteessa olevia ihmisiä ja puhua asioista avoimesti. Tätä avoimuutta edesauttoi ennen kaikkea se, että kurssin vetäjät olivat itsekin adoptiovanhempia, eivät siis suinkaan eivätkä lainkaan palveluntarjoajan (siis meidän tapauksessamme IP:n) työntekijöitä. Ennen kurssia en itse asiassa edes ollut ajatellut tällaista asiaa, mutta todella nopeasti huomasin, miten tärkeää oli, etteivät vetäjät olleet 'vastapuolella', eli mahdollisesti päättämässä juuri meidän perheen asioista myöhemmin. No, ei siitä sen enempää, ehkä saan ajatuksiani kokoon tämänkin asian tiimoilta myöhemmin.