Mitä nykyajan ihminen tekee kiinnostuttuaan uudesta asiasta? Googlaa tietenkin! Googlasin eilen adoptioaiheisia sivuja ja päädyin keskustelupalstalle, jossa asiaa käsiteltiin. Huh huh!

En ollut osannut edes pahimmissa painajaisissani kuvitella, että joidenkin mielestä adoptiovanhemmat ovat elitistisiä ja itsekkäitä paskiaisia, jotka haluavat ostaa ruskeasilmäisen enkelin kaukomailta, joille kotimaiset lapset "eivät kelpaa", ja jotka kaiken lisäksi aiheuttavat adoptoimilleen lapsille hirveitä traumoja kaikella toiminnallaan. Ilmeisesti varsinkin kansainvälinen adoptio on rikollista lapsikauppaa, jossa viaton pienokainen tieten tahtoen revitään juuriltaan ja omasta kulttuuristaan ja jätetään täällä yksin pärjäämään koulukiusaajien ja rikkoutuneen psyyken kanssa. Adoptiovanhemmat kieltävät kaikki ongelmat ja kääriytyvät perheonnipumpuliin saatuaan vihdoin kauan (itsekkäästi) kaipaamansa lapsen. Jos lapsi kapinoi tai ei ole toivotunlainen tai vaikkapa vaatii saada tietää jotain juuristaan, hänet syyllistetään hiljaiseksi, koska hänen kuuluu olla ikuisesti kiitollinen adoptiovanhemmille, jotka sentään pelastivat hänet tänne hyvinvoinnin keskelle.


Toisaalla palstalla kirjoittivat tulevat, vastuulliset adoptiovanhemmat siitä, kuinka "kun sossussa vaan valehtelee niille sen mitä ne haluaa kuulla" niin lapsen kyllä saa, ja siitä, miten paljon kauniimpia ruskeasilmäiset ja tummat lapset oikeasti on. Yhtäällä mietittiin, mitä sitten tapahtuu, jos lapsi onkin ruma, ja toisaalla, miten akateeminen suku sopeutuu adoptiolapseen, jolla onkin amisgeenit ja joka ei kykene akateemiseen pohdintaan.

En jaksanut kommentoida mitään.