En ole sita mieltä, etta Suomi-poika aina tekisi kaiken paremmin, mutta on kylla joitakin asioita, jotka taalla tuntuvat uskomattoman typerilta. On tietenkin ne perinteiset (juustohoyla, kuivauskaapit, tuplaikkunat...) ja sitten on muutama muukin. Seuraavaksi kerron teille esimerkin taalla Chilessa joka paikassa kukoistavasta kuittihässäkästä, jota ilman puolet kansalaisista varmaan joutuisi työttömiksi, mutta joka silti onnistuu valilla pikkuriikkisen kiristamaan herrrrrrrmoja.

YMCA:n kuntosalilla, jossa kaymme, on sinansa kätevä pyyhkeenvuokrauspalvelu : hitusen yli eurolla saa lainaksi ison, kunnollisen ja puhtaan pyyhkeen* seka pikkuannokset saippuaa, shampoota ja hoitoainetta. Pyyhkeen vuokraus sujuu nain näppärästi:

Menen aulassa olevalle tiskille, jossa naytan jäsenkortin, jolla salille pääsee sisään. Sanon tiskin luonnottoman pitkäripsiselle nuorelle miehelle (tyontekija nro 1), mitä aion tänään tehdä: uida, menna jumppaan, salille jne.** Sen jälkeen ilmoitan samalle henkilolle, etta haluan vuokrata pyyhkeen vermeineen. Mies ilmoittaa asiasta suullisesti (mika on kylla ihme) kollegalleen, tyontekijalle 2, joka istuu viereisella tuolilla.

Tyontekija 2 ryhtyy valittomasti seuraaviin toimiin: ottaa poydalla olevasta pinosta valmiiksi leikattuja pieniä paperinpaloja, asettelee huolellisesti kasan niita printteriin, naputtelee edessaan olevalle toiselle tietokoneelle jotain, painaa nappia ja kas, printteri rouskuttaa eteeni lappusen, jossa lukee kuntosalin nimi, paivamaara ja pyyhkeen hinta (900 pesoa). Mutta seis! Tassa vaiheessa minun ei tule viela ottaa lappua, silla seuraavaksi tyontekija 2 lisaa siihen käsin merkinnan toalla (pyyhe) ja merkitsee hinnan viela keltaisella korostuskynalla. Nyt lappu ojennetaan juhlallisesti minulle ja kehoitetaan siirtymaan kassalle.

Kassa on tarkemmin sanottuna pieni luukku viereisessä seinässä. Luukun takana ei yleensa ole ketään, joten menen sen vieressa olevasta ovesta sisaan toimistoon, jossa kassan tyontekija (nro 3) istuu. Pyyhetta ei tietenkaan voi maksaa toimistossa, vaan mies siirtyy toimitusta varten tyotilansa vieressa olevaan pieneen koppiin em luukun toiselle puolelle. Siirryn ulkopuolelle ja ojennan hanelle luukun kautta pyyhkeenvuokrausdokumentin ja 1000 peson setelin. Han kirjoittaa minulle käsin kuitin, leimaa sen ja kirjoittaa siihenkin viela toalla (etten vaan saisi väärää tuotetta seuraavassa etapissa). Lopuksi saan vaihtorahat ja pyyhkeenvuokrausdokumentin takaisin.

Nyt siirryn takaisin ensimmaiselle tiskille, jossa ojennan molemmat dokumentit räpsyripsiselle tyontekijalle nro 1. Hän ojentaa kätensä vieressään olevalle hyllylle, ottaa sielta pyyhkeen vermeineen ja antaa ne seka kuitin minulle. (Pyyhkeenvuokrasopimus oletettavasti aakkostetaan jonnekin myohemmin?) Näin helppoa se on! Eika mennyt kuin vartti ja pyyhe, joka koko ajan oli korkeintaan metrin-kahden päässä minusta, on jo käsissäni!

Usein ostan salilta myos vesipullon. Sen saamiseksi puhuttelen uudelleen räpsysilmäistä työntekijaa nro 1, joka kehoittaa minua siirtymaan kuntosalin puolelle (=menemaan läpi tiskin vieressa olevasta pienesta, matalasta portista, jonka han suurieleisesti ja hymyillen avaa napista poytänsä alla). Siellä tiskin valittomassa laheisyydessa on kylmäkaappi, josta han seuraavaksi kehoittaa minua ottamaan haluamani vesipullon. Kun avaan kylmakaapin oven, kuuluu varashalyttimen aani, mika ilmeisesti on normaalia, koska kukaan minua lukuunottamatta ei hatkahda sita. Otan kaapista vesipullon ja maksan sen... minne? Kassalle? Ehei! Vesipullo maksetaan suoraan tyontekijalle nro 1, joka antaa vaihtorahat tyynesti pöytänsä alta vaihtokassasta! Eikä tästä toimituksesta saa edes kuittia!

Ettei homma sujuisi liian kivuttomasti, kassa ei tietenkaan ole auki samoina aukioloaikoina kun kuntosali. Kun menen uimaan aamukahdeksalta ja haluan vuokrata pyyhkeen, minulle kerrotaan, että kassa aukeaa vasta yhdeksalta ja etta minun pitaisi palata asiaan silloin. Kun sanon, etta ne pyyhkeethan ovat tuossa vieressa ja tarvitsen sellaisen nyt enka tunnin paasta, saan kylla pyyhkeen mutta minulle sanotaan, etta minun pitaisi tulla hoitamaan lippurumba jalkikateen lahtiessani. Tällä kohtaa olen toistaiseksi onnistuneesti esittanyt tyhmää ulkomaalaista ja hokenut "mutta mina maksan sen nyt teille, tassa rahat, olkaa hyva" kunnes räpsyripsinen ystävämme huokaa syvään, antaa minulle vaihtorahat ja sanoo hoitavansa lippulappuleikin puolestani, kun kassa aukeaa... :-)

 

 

*) Minulla on kylla itsellänikin pyyhe, mutta jos otan sen mukaan salille, reppuni tulee aivan täyteen ja joudun lisäksi kuljettamaan märkää pyyhettä mukanani koko paivan. Lisäksi pyyhe ei useimmiten ehdi kuivua kunnolla seuraavaksi paivaksi (sisäilma kotona on usein aika kosteaa).

**) Tätä tietoa ei merkita mihinkään eika esim naputella hepun edessa olevaan tietokoneeseen. Koneen ainoa käyttotarkoitus näyttaisi olevan se, etta kun jasenkorttia vilauttaa viivakoodin lukijalle, jasenkortissa oleva pärstäkuva nakyy näytollä suurennettuna. Tietoa varmaan kuitenkin tarvitaan johonkin (nuorukaisen väitöskirjan aineisto? tulevat muistelmat?), eihän sita muuten kysyttaisi joka kerta, eihän?