Olen viime viikk  aikoina osallistunut erääseen koulutukseen, joka kestää koko kevään. On mukavaa olla pitkästä aikaa itse opiskelija, mutta on pakko myöntää, että olen varsin kriittinen sellainen. Toistaiseksi olen huomannut, että yllättävän moni luennoitsija puhuu liian hiljaa, istuu paikallaan koko ajan (missä ei kai ole mitään vikaa sinällään, mutta se on tylsääääää…) eikä ota minkäänlaista kontaktia yleisöön. Olen myös jälleen kerran huomannut, että vaikka monet osallistujat selvästi inhoavat luento-opetuksessa mini-ryhmätöitä tai muita aktivoivia tehtäviä, ne kyllä herättävät mukavasti ja pakottavat tutustumaan kanssaopiskelijoihin. Enkä lakkaa ihmettelemästä opiskelijoiden asenteita, ei kai luento-opetuksella tarkoiteta opiskelijan oikeutta istua hiljaa paikallaan avaamatta suutaan tai osallistumatta mitenkään?

Yhtä juttua en tajua. Mitä järkeä opettajan on antaa omat kalvonsa printattuina kuulijoille, varsinkin siinä (ikävän yleisessä) tapauksessa, että ne tai PP-esitys ovat yhtä kuin luennon sisältö? Kuka jaksaa keskittyä kuuntelemaan, kun opettaja lukee valmiiksi jakamansa materiaalin läpi ääneen? Itse kyllästyn 99% tapauksista ensimmäisten viiden minuutin aikana ja alan lukea materiaalia eteenpäin pilaten kaikki mahdolliset yllätysmomentit. Sitäpaitsi minä ainakin haluan tehdä muistiinpanoja: jos en piirtele tai kirjoita jotain, en ikimaailmassa jaksa istua puoltatoista tuntia paikallani ja tuijottaa, kun joku muu puhuu!*

Minusta PP on todella hyvä työkalu, jos sitä osaa käyttää. Osaamisella en tarkoita sitä, että animoidaan joka ikinen dia täyteen laatikoita, nuolia ja diagrammeja, jotka pomppivat paikalleen ruudun halki tai ilmestyvät hetkeksi näkyviin vain feidautuakseen kohta pois. Tarkoitan sitä, että osaa yhdistää vaikka ihan tavallisia kuvia, värejä, diagrammeja, ääntä, videota ym tarkoituksenmukaisesti havainnollistamaan esitystä. Varsinkin sen jälkeen, kun näin syksyllä erään tylsähköstä aiheesta tehdyn mutta kerta kaikkiaan loistavan PP-esityksen, olen tajunnut, että Power Pointtia kannattaa käyttää vain silloin, kun se tuo mukanaan jotain enemmän kuin perinteinen kalvo.

Maanantain koulutusiskussa opettelimme käyttämään videokonferenssilaitteistoa. Kouluttajamme* aloitti ottamalla videokonferenssiyhteyden toiseen korkeakouluun, jossa joku henkilö (hänet esiteltiin leppoisasti etunimellä mainitsematta esimerkiksi, missä hän on töissä ja mitä hän tekee) tuli vastaamaan konferenssikutsuun ja istui sitten kaksi tuntia televisionsa ääressä lukien suurimman osan ajasta jotain omia papereitaan välillä ruutuun vilkuillen: hänellä ei nimittäin ollut opetustuokiossa mitään muuta funktiota kun näyttää, että täällä minä nyt olen toisessa kaupungissa, ajatelkaa! Vaikka kuinka kaukana! Meillä taas oli edessämme tämä muualla oleva henkilö televisioruudulla ja viereisellä seinällä valkokangas, johon kouluttaja heijasti meille etukäteen printtaamaansa PP-shown. Koska televisioruutu oli suoraan edessämme, jouduimme valkokankaan nähdäksemme kääntämään päitämme aina aivan eri suuntaan, mikä aiheutti akuutin niskajäykkyyden lisäksi sen, että konferenssikumppanimme sai sen aikaa aina ihailla epätyypilliseen asentoon vääntyneitä selkiämme… Opetustilan keskellä oli mikrofoni, joka kylläkin kuului huonosti toiseen kaupunkiin, koska se oli videotykin vieressä ja poimi kuulemma enimmäkseen tykin taustahurinaa. Mikrofonin käyttöä tämä havainnollisti oikein hyvin: etäkohteen paperinrapistelu ja eväiden syönti (!!) nimittäin kyllä kuului meille erinomaisesti.

Minusta opetustuokio oli oikein hauska. Ennen kaikkea opin sen, että kannattaa todella miettiä, miten ja mihin kaikkia näitä hienoja välineitä käyttää!


*) En tarkoita sitä, ettei kuulijoille pitäisi antaa mitään materiaalia, jolloin pitää kirjoittaa niska limassa koko ajan (varsinkin vieraalla kielellä, jota on monen mielestä hitaampi kirjoittaa). Tykkään itse kovasti, jos saan materiaalista jonkinlaisen tiivistetyn version. 

**)jonka titteliksi muuten ehdotettiin virkaa perustettaessa oppimispedagogi


P.S. Olenko ainoa, jolle tulee adjektiivin syvä ablatiivista mieleen jotain melko konkreettista? Mahdoin olla hiukkasen ällistyneen tai vähintään epäuskoisen näköinen, kun kouluttaja kertoi ongelmasta, johon oli lopulta löytynyt ratkaisu "todella syvältä"... :-)