Pitäisi varmaan sanoa jotain tv-kakkosen lapsentekoillasta, josta en ole huomannut vielä yhtään merkintää kenenkään blogissa...(?) Olin ajatellut jo eilen kommentoida sitä, mutten loppujen lopuksi keksinyt mitään kommentoimista. Jotenkin keskustelu velloi nopeassa tahdissa ilman, että siinä olisi päästy kunnolla mihinkään.

Mielenkiintoisia näkökulmia oli monella keskustelijalla, erityisen humaaneina mieleen jäivät punatakkinen naispappi Liisa T, Oras T ja yksi paikalla olleista "miesaktivisteista" (se nuorempi ja pidempitukkaisempi). Naisasialiitto U:n edustaja oli sen sijaan mielestäni liian agressiivinen ja jankkasi turhaan perustuslakiasiaansa koko ajan (sinänsä asiassa ei ole vikaa, mutta on turha hokea sitä montaa kertaa), samoin Päivi R, joka ei koskaan odottanut, että saisi puheenvuoron ja oli siksi äänessä tauotta.

Lapsettomuushoidoista puhuttiin lopulta todella vähän, ja silloin, kun niistä puhuttiin, Päivi R vei kaiken aikaa suunvuoron monilta muilta, jotka turhaan nostelivat käsiään ja pyysivät puheenvuoroja. Lopuksi äänestettin siitä, pitäisikö sukusolujen luovuttajan olla anonyymi vai ei (kuvaavaa on, etten edes muista, mikä oli äänestyksen tulos, niin mitäänsanomattomalla tasolla keskustelua käytiin). Paikalla oli meitäkin hoitanut lapsettomuusklinikan lääkäri, joka hänkään ei montaa sanaa saanut sanoa koko keskustelun aikana.

Syyllistämistä sinkoili keskustelun mittaan suuntaan jos toiseen, esimerkiksi tarkoituksella yksin lapsen hankkinut äiti ja naispari saivat kuulla monta kertaa, kuinka heidän lapsillaan on suurempi todennäköisyys syrjäytyä ja tulla väkivaltaisiksi. Miesaktivistit syyttivät äitejä isien unohtamisesta niin yksisilmäisesti, etten oikein tajunnut, mikä varsinainen pointti oli. Adoptioperheitäkin kritisoitiin (varmasti asianmukaisesti) muun muassa ylisuurista lapseen kohdistuvista odotuksista ja itsekkydestä. Yksi osallistujista oli ottolapsi ja yksi ulkomailta adoptoitu, ja varsinkin jälkimmäisellä oli paljon sanottavaa adoptiosta ja hedelmällisyyshoidoista. Osittain hänen puheissaan oli paljon pointtia, mutta osittain jäin ihmettelmään hänen hienoista katkeruuttaan (jo kuolleita) adoptiovanhempiaan kohtaan. Se ohjelmassa juuri ärsyttikin, mihinkään ei perehdytty eikä päästy sisään, koska keskustelijoita oli liikaa ja sitä johdettiin liian löysästi.


Parasta olivat ohjelmassa esiintyneet lapset (harmi, ettei joukossa ollut yhtään adoptoitua lasta!), varsinkin ihan viimeisenä(kin) esiintynyt nuori herra oli ikäisekseen uskomattoman kypsä. Hänen perhemalliinsa mahtui jopa "yhden hengen rypäs" ja isiä hän kehoitti jättämään pois "turhat hommat niinkuin Keltaisen Pörssin ja Tekniikan maailman lukemisen"... :). Ja lopun runoesitys oli mahtava!