Viikonloppuna kollega kertoi isästään, joka oli tuntemattomasta syystä
yllättäen vaipunut koomaan. Ensimmäinen ajatukseni oli: voi että olis
ihanaa jos mäkin voisin!
Se, että työmatkat osuvat viikonloppuun, on periaatteessa kätevää,
koska ei tarvitse uudelleenjärjestellä kaikkea muuta työtä pois alta.
Samalla se on lievästi sanottuna epäkätevää siksi, että viikonloppu jää
pitämättä eikä saa levättyä sitäkään vähää. Jos jollakulla on vielä se
illuusio (yliopisto-)opettajan työstä, että työn kolme parasta puolta
ovat pitkät lomat, pitkät lomat ja pitkät lomat, niin käsityksenne on
hieman vääristynyt.
Emme me ennenkään lonkkaa vetäneet,
mutta tämä uuden tutkintorakenteen pamahtaminen päälle vanhan ollessa
voimassa yhtä aikaa on lisännyt työmäärää kestävyyden
äärirajoille.Tällä hetkellä tuntuu siltä, että teemme lukukauden ajan
työtä vuorotta ja lomat korjaamme tenttejä ja yritämme valmistautua
uuden lukukauden alkuun edes vähän, ettei koko ajan ole paniikki
päällä. Oikeata lomaa ei ole olemassakaan, vähintään sähköpostin
ulottuvilla pitäisi olla vuorikauden ympäri.
Otan vastaan
työtarjouksia mistä tahansa. Paitsi ai niin joo, en otakaan,
sosioekonomisen tilanteemmehan pitää pysyä samana niin kauan kun
adoptioprosessi on kesken eli vielä pari vuotta...
maanantai, 12. joulukuu 2005