Koska olen totaalisen kyllästynyt heräämään kuolemanväsyneenä ja pysymään kaikkea muuta kuin pirteänä koko päivän, menin ja ostin sen typerän (?) kirkasvalolampun. Mainostamista välttääkseni en kerro minkä niistä, mutta lukemieni tutkimusten ja vertailujen sekä löytämäni ammattitaitoisen myyjän avulla luulen pystyneeni tekemään harkitun valinnan*. Onnekseni tuote löytyi tavaratalosta, jonka bonuksilla sain kuitattua hinnasta 60 €, jolloin hinta kirpaisi vähän vähemmän, vaikka säästötilin puolella piti käydä silti rouhaisemassa. Toivonpa totisesti, että laite osoittautuu maineensa veroiseksi, muuten syön hattuni raivosta (jos väsymykseltäni jaksan)!

Muuten olen ihmetellyt, miten voin viikon aikana unohtaa kaikki rutiinit? Yhtäkkiä pitää katsella koko ajan kalenterista, missä minun pitäisi olla ja mihin aikaan, vaikka lukujärjestykseni on aivan sama kuin ennen taukoa. Olen todella ihmetellyt sitäkin, miten yhtäkkiä tämä kaamos(?)väsymys iski, en muista, että olisin koskaan aikaisemmin ollut näin uupunut ja voimaton syksyllä. Päinvastoin, olen odottanut kynttiläkautta ja suloisia koti-iltoja hyvässä seurassa.

Olenko kertonut (katsokaa nyt, tätäkään en muista!), että R aikoo pätkätyöttömyyden varalta ruveta ajamaan taksia? Taksikurssi on nyt käyty, enää loppukoe ja katutuntemustesti jäljellä. Siksipä keittiön pöytäämme onkin jo viikon ajan peittänyt suuri katukartta, johon on erilaisilla tusseilla ja värikoodeilla merkitty vaikka minkälaisia yksityiskohtia. Nyt aionkin ruveta askartelemaan hankkimistani pahvikorteista jotain pelin tapaista, jonka avulla katuja voi opetella, minustakin on mukavaa tutustua kotikaupunkiimme vähän paremmin.

Asiasta kymmenenteen. Meille piti tulla perjantaina sosiaalityöntekijä kotikäynnille, koska adoptiohakemukseemme pitää tehdä lisäselvitys asunnon muuttumisen takia. Vaikka muutimme jo helmikuussa, tämän asian kanssa on takuttu koko kevät, kesä ja syksy... nimittäin sosiaalityöntekijä, joka asiaamme "hoitaa", on muuttunut tänä aikana minun laskujeni mukaan viisi kertaa! Viime viikolla tajusin yhtäkkiä, että koska odotusajat ovat nykyisin niin pitkiä, tulemme joka tapauksessa tarvitsemaan adoptiolupaamme (joka on voimassa kaksi vuotta) jatkoluvan, ja koska siihenkin tarvitaan kotiselvitys, lienee turhaa tehdä sellaista tässä välissä, semminkin kun R:n työasiat ym aivan varmasti taas kerkiävät siihen mennessä muuttua. Otin yhteyttä Interpediaan ja siellä oltiin samaa mieltä. Sosiaalitoimiston kanssa olikin sitten monimutkaisempaa asioida, en nimittäin meinannut saada millään sovittua aikaa perutuksi, koska kukaan ei tiennyt, kuka meille on tulossa! Pitänee perjantai-aamuna herätä ajoissa siltä varalta, että joku kuitenkin tupsahtaa käymään... :-)


*)Ostin värinättömän, häikäisemättömän ja ajastimella varustetun kirkasvalolaitteen, jota voi himmentimen ansiosta käyttää myös yleisvalaisimena, jolloin sen käyttö ei ole niin rajoitettua.