Hain eilen töistä ison kasan tenttejä. Sen sijaan, että olisin alkuperäisen suunnitelmani (=tentit korjattu ennen viikonloppua) mukaisesti ryhtynyt korjaamaan niitä, ryhdyinkin raivokkaasti innovoimaan sienipiirakoiden alalla. Tykkään nimittäin tehdä suolaisia, varsinkin sienitäytteisiä piirakoita, mutta voitaikina on sellainen kaloripommi, että yritän välttää sitä. Toisaalta en ole tähän mennessä ollut täysin tyytyväinen yhteenkään valmisruistaikinaan. Kaupungista kotiin kävellessäni sain yhtäkkiä kuin taivaallisena ilmestyksenä idean peruna-ruistaikinasta, jota oli tietenkin pakko kokeilla heti varsinkin, kun oikeaakin työtä olisi ollut tarjolla.

Oikeiden töiden välttelypiiraat


Ota pari kourallista kuivattuja tatteja likoamaan (mitä pidempään sienet likoavat, sitä parempi tulos, mutta puoli tuntiakin riittää): laita ne astiaan, lisää vettä sen verran että sienet peittyvät (ne tosin kelluvat, mutta arvioi joku määrä) ja paino päälle (jopa lakkasi kellunta). Kuori, paloittele ja keitä 4-5 isoa perunaa pehmeiksi, ota keitinliemi talteen ja survo tai murskaa perunat. Jaa perunasose kahtia: puolet kuoritaikinaan, puolet täytteeseen. Pilko yksi sipuli, muutama valkosipulin kynsi ja yksi kiinteämaltoinen, vihreä omena. Kuvassa oleva leikkiveitsen näköinen tomaattiveitsi on muuten sipulinpilkonnassa aivan paras.

2199328.jpg

Ota esiin iso, mieluiten teflonpintainen paistinpannu. Keitä siinä sieniä liotusliemineen kokoon kovalla tulella, kunnes nestettä on enää hyvin vähän jäljellä. Lisää oivariinipurkin jämät ja paista, kunnes sienet ovat rapsakoituneet hieman. Yhdistä sienet puolikkaaseen perunasurvokseen. Kuullota nyt puolestaan sipuleita ja omenaa oliiviöljyssä, lisää sekaan yksi murskattu chilipalko (joka ei tee piiraista tulisia mutta antaa täyteläistä makua). Yhdistä sipuli-omenamössö sieni-perunaseokseen. Jaoin täytteen vielä kahtia ja lisäsin koemielessä toiseen puolikkaaseen ison lusikallisen maustamatonta tuorejuustoa.

2199367.jpg

Tee taikina : yhdistä toinen puolikas perunasosetta ja 3-4 dl perunoiden keitinvettä, räpsäytä sekaan suolaa ja sekoita tasaiseksi. Lisää ensin pieni kahvikupillinen vehnäjauhoja ja sitten ruisjauhoa koko ajan sekoittaen, kunnes taikina alkaa olla yhtenäistä. Paras väline on alla näkyvä takinansekoitin, joka on aivan yliveto kaikkeen paksumpaan taikinaan murotaikinasta lähtien, murskasin sillä myös perunat.

2199354.jpg

Alusta taikina kimmoisaksi, pehmeäksi palloksi käsin vehnäjauhojen avulla.

2199361.jpg

Leivo taikinasta paksu pötikkä ja leikkaa se kahden-kolmen sormen paksuisiksi paloiksi. Niitä taisi tulla tästä määrästä parisenkymmentä. Pyörittele palat palloiksi (käytä tarvittaessa jauhoja apuna) ja litistele sormin jauhotetulla alustalla soikioiksi. Kuoret saavat jäädä aika paksuiksi, liian ohut kuori repeää helposti.

Vaihtoehto 1 : Laita toiselle puolikkaalle täytettä, käännä kansi päälle ja painele kevyesti reunat yhteen. Nosta lastan avulla pellille.

2199310.jpg2199302.jpg

Vaihtoehto 2 : Laita täyte litistellyn ympyrän keskelle ja nosta reunat päälle, rypytä kevyesti karjalanpiirakoiden tapaan jättäen keskustan avoimeksi.

2199296.jpg

Vaitoehto 3 : tee vanhoihin kahvikuppeihin umpipiirakat : litistele taikinapallo, nosta se kahvikuppiin niin, että reunat jäävät reilusti yli, täytä kuppi peruna-sieniseoksella ja nostele reunat päälle.

2199326.jpg2199321.jpg2199316.jpg


Paista piirasia 250-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, ota pelti uunista, voitele piiraat oliiviöljyllä ja paista vielä, kunnes taikina on ruskealaikukasta.

2199343.jpg  2199339.jpg  2199348.jpg

Ulkonäkö näillä rätväkkeillä on kieltämättä kuin suoraan jostain maakuntiemme perinneruoat -kirjasta... tässä kohtaa voisi ehkä vielä innovoida lisää. Kuori onnistui hyvin; maku on ihanan rukiinen ja purutuntuma sopivan pehmeä. Ne piiraat, joissa oli tuorejuustotäyte, erotti uunissa siitä, että niden sisus pyrki kuohumaan pellille, jos taikinassa oli reikä. Uunilämpimien maistiaisten perusteella tuorejuusto tuntui vaikuttavan makuun hyvin vähän, mutta nyt aamusella eron huomasi: se mehevöitti täytettä ja sai muutkin maut erottumaan siinä paremmin.

R:kin tykkäsi kuin hlu purosta.

Ikävä kyllä kukaan ei ollut marttaiskun aikana korjannut tenttejä! Ehkä tämän bloggaamisen aikana on tapahtunut ihme...



P.S. Haluaisin vielä kohottaa kolme eläköönhuutoa sarvikuonokannulle, jonka avulla sain eilen jätettyä hyvästit läähättämiselle, jatkuvalle aivastelulle ja nenän niistämiselle minuutin välein. En erityisemmin nauti suolaveden valuttamisesta sierainten läpi, mutta jestas, miten tehokasta se on.