Ensimmäinen adoptioneuvontakäyntimme oli tänä aamuna. Sosiaalityöntekijä vaikutti mukavalta ja melko asiantuntevalta, tunnelma oli varsin leppoisa ja kaikki tuntui menevän hyvin. Mitään suuria järkytyksiä ei tullut, vaikka ajattelemisen aihetta kyllä saimme paljon.

Eräs keskustelussa esiin tullut asia on terveys. Ihminen, joka on enemmän tai vähemmän vakavasti sairas (esimerkkeinä mainittiin reuma, diabetes ja syöpä), ei mahdollisesti saa adoptiolupaa. Minusta tämä on todella hurjaa erottelua! Esimerkiksi diabetes voi aiheuttaa lapsettomuutta (siittiöiden laatu heikkenee), pitääkö sen takia lapsetonta ihmistä rangaista vielä näinkin? Omasta astmastanikin pitää kuulemma olla tarkka selvitys ja erikseen erikoislääkärin lausunto. Huvittavaa sinänsä: astma on todettu työterveydessä, enkä ole koskaan käynyt erikoislääkärillä sen takia. Jos kuitenkin kävisi niin (mikä siis on onneksi erittäin epätodennäköistä), että sairaus, jonka olen saanut työnantajan leväperäisesti hoitaman homeongelman takia, estäisi minua saamasta adoptiolasta, katkeroituisin kyllä takuulla.

Kävimme päähänpistosta saman tien myös erään kansainvälisen adoptiontarjoajan toimistolla, jossa meidät otettiin ystävällisesti vastaan ilman ajanvarausta. Siellä kävikin ilmi, että adoptiolautakunta edellyttää avioliiton kestäneen vähintään vuoden ennen adoptioluvan saantia, kun taas sosiaalitäti oli juuri sanonut, että riittää, kun on naimisissa lupaa hakiessa. Pisti miettimään.

Emme halua suuria häitä, emme oikeastaan häitä ollenkaan, mutta haluamme mennä omassa tahdissamme ja rauhassa naimisiin. Kun alkusyksy on ollut yhtä hässäkkää töissä ja kotona, emme ole vielä edes päättäneet päivää, vaikka meillä onkin jo avioliittolupa. Olemme surreet lapsettomuushoitojen päättymistä (ja suremme vieläkin), emmekä ole halunneet mennä naimisiin surun keskellä. Emme haluaisi nyt rynnätä ruokatunnilla maistraattiin vain siksi, että adoptiolautakunta sitä vaatii, tai siksi, että muuten adoptioluvan saantimme viivästyy. Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi mennä mieheni kanssa naimisiin, mutten halua mennä naimisiin niin, että se on pelkkä muodollisuus, joka kaiken kukkuraksi pitää tehdä kiireesti ja jostain muusta syystä kun siksi, että haluaa mennä naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa.