Ensimmäinen
adoptioneuvontakäyntimme oli tänä aamuna. Sosiaalityöntekijä vaikutti
mukavalta ja melko asiantuntevalta, tunnelma oli varsin leppoisa ja
kaikki tuntui menevän hyvin. Mitään suuria järkytyksiä ei tullut,
vaikka ajattelemisen aihetta kyllä saimme paljon.
Eräs
keskustelussa esiin tullut asia on terveys. Ihminen, joka on enemmän
tai vähemmän vakavasti sairas (esimerkkeinä mainittiin reuma, diabetes
ja syöpä), ei mahdollisesti saa adoptiolupaa. Minusta tämä on todella
hurjaa erottelua! Esimerkiksi diabetes voi aiheuttaa lapsettomuutta
(siittiöiden laatu heikkenee), pitääkö sen takia lapsetonta ihmistä
rangaista vielä näinkin? Omasta astmastanikin pitää kuulemma olla
tarkka selvitys ja erikseen erikoislääkärin lausunto. Huvittavaa
sinänsä: astma on todettu työterveydessä, enkä ole koskaan käynyt
erikoislääkärillä sen takia. Jos kuitenkin kävisi niin (mikä siis on
onneksi erittäin epätodennäköistä), että sairaus, jonka olen saanut
työnantajan leväperäisesti hoitaman homeongelman takia, estäisi minua
saamasta adoptiolasta, katkeroituisin kyllä takuulla.
Kävimme
päähänpistosta saman tien myös erään kansainvälisen adoptiontarjoajan
toimistolla, jossa meidät otettiin ystävällisesti vastaan ilman
ajanvarausta. Siellä kävikin ilmi, että adoptiolautakunta edellyttää
avioliiton kestäneen vähintään vuoden ennen adoptioluvan saantia, kun
taas sosiaalitäti oli juuri sanonut, että riittää, kun on naimisissa
lupaa hakiessa. Pisti miettimään.
Emme
halua suuria häitä, emme oikeastaan häitä ollenkaan, mutta haluamme
mennä omassa tahdissamme ja rauhassa naimisiin. Kun alkusyksy on ollut
yhtä hässäkkää töissä ja kotona, emme ole vielä edes päättäneet päivää,
vaikka meillä onkin jo avioliittolupa. Olemme surreet
lapsettomuushoitojen päättymistä (ja suremme vieläkin), emmekä ole
halunneet mennä naimisiin surun keskellä. Emme haluaisi nyt rynnätä
ruokatunnilla maistraattiin vain siksi, että adoptiolautakunta sitä
vaatii, tai siksi, että muuten adoptioluvan saantimme viivästyy. Kyse
ei ole siitä, ettenkö haluaisi mennä mieheni kanssa naimisiin, mutten
halua mennä naimisiin niin, että se on pelkkä muodollisuus, joka kaiken
kukkuraksi pitää tehdä kiireesti ja jostain muusta syystä kun siksi,
että haluaa mennä naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa.
perjantai, 7. lokakuu 2005