Viimeiset pari viikkoa ovat kuluneet nopeammin kuin siivillä. Olemme ihmetelleet, onko tämä oikeasti totta, tuijotelleet lapsemme kuvaa ja koittaneet jollain aivopuoliskolla keskittyä myös töihin. Jääkaapin kyljessä olevasta kuvasta meitä katselee pieni tyttäremme, joka istuu pinnasängyssä ja katsoo kameran takana olevaan ihmiseen hienoinen hymynhäive suupielessään. Olen ottanut kuvasta kännykälläni kuvan, jota voin tuijottaa silloin, kun en ole keittiössä ja vilauttaa tarvittaessa myös R:lle.

Saamme noin kuukauden sisällä tietää päivämäärän, jolloin adoptio vahvistetaan Etiopiassa. Kolmen viikon kuluttua siitä, kun adoptio on vahvistettu oikeudessa, saamme lähteä hakemaan tytärtämme kotiin. Ikävä kyllä viime vuoden aikana oikeudenkäyntejä on aika usein siirretty eteenpäin vielä samana päivänä, jolloin sen oli määrä toteutua, ja uusi päivämäärä on saatettu antaa kuukausien päähän... On vaikea ennustaa, milloin oikeudenkäyntipäivä on, mutta toivomme kovasti, että se olisi helmi-maaliskuussa. Nimittäin jos asian käsittely venyy huhtikuulle, joudumme tekemään kaiken paperityön uudelleen ensin Suomessa ja sitten Etiopiassa, koska huhtikuun 4. päivä paperimme ovat olleet jonossa kaksi vuotta, minkä jälkeen Etiopian viranomaiset katsovat niiden vanhentuneen. Jännitystä keväässä siis piisaa.

Tällä hetkellä emme kuitenkaan murehdi tätä asiaa, vaan keskitymme olemaan onnellisia tästä elämämme saamasta käänteestä. Varhain huomenaamulla lähdemme kohti Helsinkiä, sieltä Istanbuliin ja lopulta Addis Abebaan. Samalla siirrymme ajanlaskussa vuoteen 2002 ja Tashas-nimisen kuukauden kuudenteen päivään. On mukava ajatella, että siirtyessämme "ajassa taaksepäin" nuorrumme seitsemän vuotta - suurin piirtein sen ajan olemme odottaneet perheenlisäystä ja nyt matkustamme maahan, joka sen mahdollistaa. (Onneksi olemme sentään tavanneet jo 2001, ettei tarvitse vieraan miehen kanssa lähteä reissaamaan! :D)

Nyt aion kymmenennen kerran tarkistaa, että käsimatkatavaroissani on edelleen passi, rokotustodistus, lentoliput, pelikortit, kamera, kirja ja lääkkeet. Muiden tavaroiden osalta luotan siihen, että sen, mitä olemme ehkä unohtaneet, saamme hankittua matkalta. Sen jälkeen kasaan sängyn viereen tuolille valmiiksi löysät, mukavat housut, väljän tunikan, lentosukat ja villasukat, koska pitkällä (lento)matkalla omat vaatteet ovat useimmiten ainoa matkamukavuuteen liittyvä asia, johon voi itse vaikuttaa.

Teille lukijoille haluan sanoa vielä kerran KIITOS kommenteista ja onnentoivotuksista sekä

HYVÄÄ ja RAUHALLISTA JOULUA!