Olen jo vuosia säännöllisesti ehdottanut, että ostaisimme (akku)porakoneen. R on tähän mennessä aina ollut sitä mieltä, että ihmisellä on kaksi kättä siksi, että niillä voi mm. vääntää ruuveja, ja että porakone vain kuluttaa turhaan energiaa ja menee varmaan rikkikin heti (ovat nimittäin tietenkin kaikki salaa huonoja ja tarpeeksi hyvää ei kuitenkaan ole rahaa ostaa). Olen yrittänyt perustella hankintaa huonoilla ranteillani, mihin vastaus on vääjäämättä ollut: sitten pyydät apua, sitä varten ovat ystävät ja aviomiehet.

Viime viikonloppuna, ruuvattuaan about satoja ruuveja kaikenlaisia hyllyjä kiinnittäessään, R yhtäkkiä halusi keskustella aiheesta ja aloitti sanomalla suurin piirtein että eikö meillekin muuten voitais oikeastaan hankkia porakone/ruuvinväännin? Ällistykseltäni sain nyökyteltyä ja päätin viisaasti olla huomauttamatta, että juuri sitähän minä olen tässä VUOSIA yrittänyt SINULLE sanoa...

Tuumasta toimeen: läksimme saman tien kiertämään alan kauppoja ja hankimme lopulta melko kalliin (oletuksella köyhän ei kannata jne) mutta hyvässä tarjouksessa olevan ihanan porakoneen. Merkkiä en tietenkään paljasta, ettei minua vain epäiltäisi mainonnasta, mutta kerrottakoon, että uusi pärinävehje kulkee nykyisin nimellä Makita-kulta. Nimi tosin kuului sanavarastoomme jo ennen hankintaa: isälläni on ollut vuodesta 1980 porakone, joka tottelee samaa nimeä, joka taas juurikaan liioittelematta kuvastaa sen (tunne)arvoa em henkilölle. Ja voi että se on muuten ihana! Hiljainen, tehokas, helppokäyttöinen ja kevyt! Todistuksena sen naisiinkin vetoavasta tenhovoimasta mainittakoon, että kaikki olohuoneen kirjahyllyjen kiinnitystä varten tehdyt reiät ovat minun poraamiani ja ruuvit minun ruuvaamiani!

Ruuvinvääntimestä rukiiseen. Miksei kukaan ole kertonut, että sellaisella valmiilla ruisleipäaineksella todella tekee jotain?? Koska äitini leipoo ruisleivän juuresta itse leivinuunissa, olen aina suhtautunut kaikkiin muka-oikeisiin leipätuotteisiin äärimmäisen epäluuloisesti. Minun piti käydä Intiassa (vein tuliaisiksi) asti todetakseni, että siitähän saa oikeasti hyvää leipää! Leivoin eilen ruispaloja, joista tuli niin törkeän hyviä, että R jopa soitti päivällä töihin perään kehuakseen niitä! Äsken nautin juuri yhden eksemplaarin kylvyssä siiderin kera, NAM!