Olen
viime viikkoina huomannut, että elän loppujen lopuksi todella suojattua
elämää melkoisen pienessä piirissä. Olen myös huomannut, ettei muualla
tosiaankaan kaikki ole paremmin! Lisäksi olen huomannut, että vaikka
minua ei ehkä aina arvostetakaan työelämässä ansioitteni mukaan vaan
sen perusteella, että olen (suhteellisen) nuori ja työikäni on
vähäinen, en sentään joudu kohtaamaan avointa sovinismia
työympäristössäni.
[Etukäteisanteeksipyyntö seuraavan kappaleen sisällöstä kaikille tätä mahdollisesti lukeville kiinteistönvälittäjille!]
Kiinteistönvälittäjiä tuntuu olevan kahta sorttia. Ylisiististi
pukeutuneita miehiä tai naisia, jotka [anteeksi vaan taas kauheasti]
vaikuttavat siltä, että ovat jotenkin mystisesti joutuneet alalle
ilman, että heillä olisi mitään siihen liittyvää osaamista. He
keskittyvät siihen, että jakkupuku/ liituraitapuku on silitetty, että
kegät varmasti kopisevat, ja että haju/partavettä on riittävästi
[=liikaa] ja esittelevät asuntoa mahdollisimman vähän muilla kun asian
vierestä olevilla kommenteilla tyyliin tässähän on todella idyllinen lähiympäristö ja palvelut lähellä,
kun asiakas kysyy putkiremontista. Pahimmat ovat asunnossa ensimmäistä
kertaa "esitellessään" sitä, eivätkä tiedä taloyhtiöstä,
säilytystiloista, isännöitsijästä ym tuon taivaallista. Kun asuntoa
tulee katsomaan pariskunta, he puhuttelevat poikkeuksetta miestä, ja
jos nainen kysyy kysymyksen, he vastaavat miehelle, joskus hieman
naurahdellen pikkuvaimon höpsöjä kysymyksiä. Yksi tämän sortin edustaja
ehdotti R:lle (joka oli maininnut vaimon), että kannattaa laittaa
asunto sen tytön nimiin niin saa ensiasunnon ostajan edut.
Toinen sortti on mahdollisesti hieman rennommin pukeutunut mies tai
nainen, joka todella esittelee asunnon, oikeasti kuuntelee kysymykset
ja ennen kaikkea osaa vastata niihin. He ovat käyneet talossa jo ennen
ensimmäistä näyttöä, tietävät, kuka on sen isännöitsijä, millainen
taloyhtiö on ja missä pyöräkellari sijaitsee. He tietävät myös, onko
talossa/tontilla rakennusoikeutta jäljellä, ja kun heiltä kysyy, onko
asunnossa tehty kosteusmittaus, he eivät vastaa Ei ole, koska sitä ei tarvitse tehdä kun täällä ei ole kosteutta.
Huolimatta ajoittain nenässäni pyörineistä herneistä ja siitä, ettemme
vieläkään ole löytäneet parempaa asuntoa kun sen, jossa jo asumme, olen
huomannut asunnonmetsästyksessä hyviäkin puolia. Aurinkoisina
syyspäivinä pyöräileminen ympäri kaupunkia on aika hauskaa! Olemme
löytäneet kotikaupungistamme vaikka kuinka monta uutta, kivaa paikkaa,
joita emme tienneet olevan olemassakaan. Ja me kun kuvittelimme
tuntevamme tämän kaupungin! Viime viikkoina olemme päässeet
kurkistelemaan eri kaupunginosia hauskasti sisältäpäin, eri asuntojen
makuuhuoneen ikkunoista ja parvekkeilta. Ja mikä mukavinta, asuntojen
välissä ehtii sopivasti porhaltaa torille tai potentiaaliseen uuteen
lähikuppilaan kahville pohtimaan yhdessä, mitä se taas olikaan, mitä
elämältämme haluamme. Tätäkö se laatuaika on?
tiistai, 17. lokakuu 2006