Olen viime viikkoina huomannut, että elän loppujen lopuksi todella suojattua elämää melkoisen pienessä piirissä. Olen myös huomannut, ettei muualla tosiaankaan kaikki ole paremmin! Lisäksi olen huomannut, että vaikka minua ei ehkä aina arvostetakaan työelämässä ansioitteni mukaan vaan sen perusteella, että olen (suhteellisen) nuori ja työikäni on vähäinen, en sentään joudu kohtaamaan avointa sovinismia työympäristössäni.

[Etukäteisanteeksipyyntö seuraavan kappaleen sisällöstä kaikille tätä mahdollisesti lukeville kiinteistönvälittäjille!]

Kiinteistönvälittäjiä tuntuu olevan kahta sorttia. Ylisiististi pukeutuneita miehiä tai naisia, jotka [anteeksi vaan taas kauheasti] vaikuttavat siltä, että ovat jotenkin mystisesti joutuneet alalle ilman, että heillä olisi mitään siihen liittyvää osaamista. He keskittyvät siihen, että jakkupuku/ liituraitapuku on silitetty, että kegät varmasti kopisevat, ja että haju/partavettä on riittävästi [=liikaa] ja esittelevät asuntoa mahdollisimman vähän muilla kun asian vierestä olevilla kommenteilla tyyliin tässähän on todella idyllinen lähiympäristö ja palvelut lähellä, kun asiakas kysyy putkiremontista. Pahimmat ovat asunnossa ensimmäistä kertaa "esitellessään" sitä, eivätkä tiedä taloyhtiöstä, säilytystiloista, isännöitsijästä ym tuon taivaallista. Kun asuntoa tulee katsomaan pariskunta, he puhuttelevat poikkeuksetta miestä, ja jos nainen kysyy kysymyksen, he vastaavat miehelle, joskus hieman naurahdellen pikkuvaimon höpsöjä kysymyksiä. Yksi tämän sortin edustaja ehdotti R:lle (joka oli maininnut vaimon), että kannattaa laittaa asunto sen tytön nimiin niin saa ensiasunnon ostajan edut.

Toinen sortti on mahdollisesti hieman rennommin pukeutunut mies tai nainen, joka todella esittelee asunnon, oikeasti kuuntelee kysymykset ja ennen kaikkea osaa vastata niihin. He ovat käyneet talossa jo ennen ensimmäistä näyttöä, tietävät, kuka on sen isännöitsijä, millainen taloyhtiö on ja missä pyöräkellari sijaitsee. He tietävät myös, onko talossa/tontilla rakennusoikeutta jäljellä, ja kun heiltä kysyy, onko asunnossa tehty kosteusmittaus, he eivät vastaa Ei ole, koska sitä ei tarvitse tehdä kun täällä ei ole kosteutta.

Huolimatta ajoittain nenässäni pyörineistä herneistä ja siitä, ettemme vieläkään ole löytäneet parempaa asuntoa kun sen, jossa jo asumme, olen huomannut asunnonmetsästyksessä hyviäkin puolia. Aurinkoisina syyspäivinä pyöräileminen ympäri kaupunkia on aika hauskaa! Olemme löytäneet kotikaupungistamme vaikka kuinka monta uutta, kivaa paikkaa, joita emme tienneet olevan olemassakaan. Ja me kun kuvittelimme tuntevamme tämän kaupungin! Viime viikkoina olemme päässeet kurkistelemaan eri kaupunginosia hauskasti sisältäpäin, eri asuntojen makuuhuoneen ikkunoista ja parvekkeilta. Ja mikä mukavinta, asuntojen välissä ehtii sopivasti porhaltaa torille tai potentiaaliseen uuteen lähikuppilaan kahville pohtimaan yhdessä, mitä se taas olikaan, mitä elämältämme haluamme. Tätäkö se laatuaika on?