Taannoisella etelänmatkallani olin ystävättäreni kanssa erään suuren, nimeltämainitsemattoman kauppaliikkeen kassalla. Ystäväni osti mm. kaksi viinilasia. Toinen laseista meni kassahenkilöltä vahingossa rikki, mistä hän esitti pahoittelunsa ja lupasi vähentää lasin hinnan loppusummasta. Ystäväni sanoi, että se nyt oli vähintä, mitä hän voi tehdä, mutta ettei hän enää halua ostaa myöskään sitä toista, jäljelle jäänyttä lasia; hän halusi kaksi lasia, mutta ne olivat kaukana ison talon syövereissä, eikä hän jaksaisi hakea uutta särkyneen tilalle.

Omalla vuorollani käytiin seuraava keskustelu:

Minä: Tulin aamulla tänne sillä ilmaisella bussilla, mihin aikaan se lähtee takaisin kaupunkiin päin?
Kassa: Ei niitä ilmaisia kuljetuksia enää ole, se oli vain ennen joulua.
M: Ei kun tulin siis tänään sillä tänne, että kyllä niitä nytkin on, sitä en vain tiedä, että mihin aikaan ne kulkevat takaisin kaupunkiin päin.
K: Niin, ei niitä nyt enää varmaan ole, joulukuussa oli kyllä muttei enää.
M: Niin siis tulin tosiaan TÄNÄÄN sillä bussilla tänne, kulkevatko ne ehkä vain tänne suuntaan?
K: Juu ei kun ne oli vaan joulumyyntiä varten, ennen joulua jo loppuivat.
M: ????!!!!

Poistuin pöllämystyneenä. Hetken kuluttua ystäväni kuitenkin huomasi, että kassahenkilö oli kyllä vähentänyt rikki menneen lasin hinnan loppusummasta, muttei toista lasia. Ei kun takaisin kassalle valittamaan.

Ystävä: Anteeksi, mutta huomasin, että ette vähentäneetkään sen toisen lasin hintaa, sen jota en sitten ottanutkaan.
Kassa: No itse sanoitte, ettette halua ottaa sitä!
Y: No niin sanoin, mutta en tietenkään halua maksaakaan sitä! Ette kai kuvitellut, että haluan maksaa sen, vaikken ota sitä?!
K: No haluatteko te nyt sitten sen lasin?
Y: No en, mutta haluan rahat takaisin!
K: Ei niitä tästä voi takaisin saada.
Y: ?? wtf? No mistä sitten?
K: Tavaranpalautuksista, se on tuolla (ohjeita)...
Y: Ai, no sitten otan kyllä sen lasinkin.
K: No voi hyvänen aika, yrittäkää nyt päättää!