Ei ollut tarkoitus avautua aiheesta seksuaalinen häirintä, mutta äskeisellä tunnilla näkemäni lähes pakottaa siihen. Satuin nimittäin kiinnittämään huomiota erään opiskelijaneitosen asuun. Tytöllä oli päällään tiukka, vaalean keltainen, ohuesta trikoosta valmistettu, pikemminkin riekaletta kuin puseroa muistuttava vaate, jonka läpi paistoivat mustat push-up pitsirintaliivit. Pusero oli normaalimittainen, mutta kun tyttö nojaili tuolillaan eteenpäin, se nousi sen verran ylös, että tiukkojen lantiomallisten farkkujen housunkauluksesta paistoivat mustat, pitsiset string-malliset alushousut. Kun tunnin aikana liikuin luokassa, huomasin tyttösen ohi kulkiessani, että varsinkaan yläviistosta katsoessa puseron laaja kaula-aukko ei jättänyt kerrassaan mitään arvailun varaan, vaikken (todellakaan) tarkoituksella yrittänyt nähdä yhtään enempää. Tunsin syvää myötähäpeää.

Tunnin lopussa, kun tyttö kohottautui piikkikorkojensa varaan lähteäkseen, kuulin, kuinka hän mainitsi olevansa seuraavaksi menossa erään miespuolisen kollegani tunnille. Siitä sitten tuli etsimättä mieleeni tämä eduskunnassakin kuohuttanut seksuaalinen häirintä ja keskustelu siitä. Yleisesti on taidettu puhua eniten siitä, onko rasvaisten vitsien kertominen työpaikalla sopivaa, saako työtovereita taputella perseelle ohi mennessä tai saako mies tuijottaa naista rintoihin puhuessaan tälle. Nyt tuli mieleeni, että ehkä voisi puhua siitäkin, mitä ihminen pukeutumisellaan ja käyttäytymisellään viestii.

Otetaan nainen, joka pukeutuu niin, että vain hyvin harvat ruumiin ulottuvuudet jäävät arvailujen varaan. Jos paikalla oleva miespuolinen henkilö tulee vilkaisseeksi näin pukeutunutta naista tai vaikkapa ihan jää tuijottamaan häntä (todennäköisesti järkytyksestä), onko se seksuaalista häirintää? Järkyttävintä on se, että nuorilla naisilla tällainen pukeutuminen ei näytä olevan edes harvinaista. Mietimme kollegan kanssa kahvilla, mikä olisi reaktio, jos joku miespuolisista opiskelijoistamme pukeutuisi yhtä tyrkysti, vaikkapa paita puoliksi auki napitettuna ja sellaisiin lantiofarkkuihin, joiden etuosasta ****karvat pursuaisivat ulos? Se herättäisi todennäköisesti paljon enemmän huomiota kuin nämä tyttölapset, joita kiikkuu piikkikorkosaappaineen, nännit töröllä avokaulaisessa puserossa ja alushousut puoliksi näkyvillä yhden jos toisenkin opinahjon käytävillä. Eikä tässä ole kyse teinitytöistä vaan reilu parikymppisistä nuorista naisista (peruskoulussa ja lukiossa tällaiseen pukeutumiseen varmaan itse asiassa puututtaisiinkin).

Itse olen tarkka siitä, etten laita töihin liian avokaulaista vaatetta, etteivät rintaliivit näy vaatteiden alta ja ettei ns. nänninäkyvyys ole häiritsevää. Joskus muinoin on nimittäin käynyt niin, että olen tuntia pitäessäni huomannut opiskelijapoikien tuijottavan äänilähteen sijasta rintarauhasiani, ja se häiritsee ja nolottaa aivan hirveästi. Missä näillä nuorilla naisilla viiraa, kun heitä ei tunnu miesten tuijotus häiritsevän? Haluavatko he ehkä jopa tällaista huomiota? Ei kai kukaan voi olla niin naiivi, ettei tajua kääntävänsä (miesten) katseita pukeutumalla paljastaviin vaatteisiin? Ikävintä tietenkin on, jos he heräävät todellisuuteen vasta, kun joku oikeasti satuttaa.

Niistä rasvaisista jutuista vielä. On mahdotonta vetää yleistä rajaa siihen, mikä on sopivaa ja mikä ei. Varmasti osa omistakin jutuistani saattaa olla rennossa seurassa hyvin poliittisesti epäkorrekteja, mutta katson kyllä aina, kenelle sanon ja mitä. Perseelletaputtelua en sietäisi töissä missään oloissa, enkä voi kuvitella työpaikkaa, jossa sellainen olisi korrektia. Silti tämänhetkinen keskustelu, jossa kukaan ei oikein tiedä kenestä ja mistä puhutaan ei tunnu oikein puhdistavan ilmaa...  Ymmärrän, että ahdistelun kohteeksi joutuneet naiset haluavat esiintyä nimettöminä, mutta se syö kyllä syytösten uskottavuutta aika tavalla.

Tulipas taas kirjoitettua tajunnanvirtaa, jossa ei oikein ole päätä, ei häntää (mutta on sentään tissit!).