Keväiset ilmat (jotka tosin juuri perinteisesti vapuksi loppuivat) ja taimienkasvatus saavat minussa puhkeamaan tavallistakin voimakkaamman hoivavietin: haluaisin olla suurperheen äiti ja ruokkia katrastani itse tekemilläni innovatiivisilla superruuilla, tehdä eväsretkiä, ruokayllätyksiä ja herkkuaamiaisia. Suurperhe meiltä puuttuu eikä sellaista taida ikinä tullakaan, mutta onneksi meillä sentään joskus käy joku kylässä.

R harrastaa erästä kamppailulajia ja muutaman kerran vuodessa kotipaikkakunnallamme järjestetään lajin harjoitusleiri. Usein osa leiriläisistä tarvitsee yösijaa, ja jos leirin vetäjä on tuttu, ainakin hän yleensä yöpyy meillä. Viikonloppuna saimme kaksi vierasta, joille tein innoissani kevätruokaa (Jotenkin kevät on sellainen vuodenaika, ettei yhtäkkiä voikaan tehdä tavallisia ruokia, ruuan on pakko olla keväistä; R vinoilee, että hahmotan vuodenajatkin ruokien perusteella, eikä taida olla väärässä).

Kevätruokaa ovat tietenkin ennen kaikkea erilaiset salaatit, piiraat, pasteijat ja muut raikkaat tai rapsakat ruuat. Kevätruuan ei kai ole pakko olla kylmää, muttei sen tarvitse olla kuumaakaan; sehän pitää voida ottaa evääksi ex tempore -retkelle! Kevään ykkösruokalaji, se, joka aloittaa auringossa (vielä villapaita päällä ja huivi kaulassa) ulkona syömisen kauden, on tortilla, siis tuo espanjalaisena munakkaanakin tunnettu ruoka, tai tarkemmin sanottuna oma versioni siitä. Tätä vein aina evääksi, kun hyvän ystävän kanssa korkkasimme hänen kesämökkinsä ensimmäisen kerran keväällä, minkä takia hän kutsuukin sitä nimellä mökkitortilla. Espanjalainen ystäväni on sen sijaan nimenomaan  kieltänyt kutsumasta sitä tortilla españolaksi (teen kuulemma kaiken väärin eikä siihen nyt ainakaan punajuurta saa tuoda lähellekään!), joten se olkoon..

...tortilla jospañola

kolme-neljä pienehköä tai pari isompaa punajuurta
noin kuusi isohkoa, ei-mössööntyvää  perunaa
lanttua/porkkanaa tm juureksia, jos sellaisia sattuu olemaan liikaa
punasipulia (tai kelta-)
valkosipulia
linnunsilmächiliä
viisi isoa tai kuusi pientä kananmunaa
runsaasti oliiviöljyä
hyvä, mielellään teflonpintainen, matalareunainen paistinpannu

Kuori ja viipaloi punajuuret ja perunat. Laita pannuun öliiviöljyä ja punajuuret, paista keskilämmöllä sillä aikaa, kun kuivaat perunaviipaleet keittiöpyyhkellä (perunaviipaleet kasana pyyhkeen sisään, "hiero" varovasti päältä, ravistele ja toista). Lisää öljyä, murskattua chiliä (maun mukaan) ja perunat pannulle. Paista  välillä sekoitellen. Pilko sipulit ja valkosipuli pieneksi hakkeeksi ja lisää paiston aikana (ei kannata aloittaa näistä, tahtovat mustua paiston aikana).

547748.jpg

Kun perunat ja punajuuret ovat kypsähköjä (ei hajuakaan, kuinka kauan siihen menee, kun en ikinä muista katsella kelloa; kerkisin kuitenkin lukea kirjaa pari lukua eteenpäin), riko kananmunat, vatkaa kevyesti ja mausta suolalla. Tamppaa juurekset tasaiseksi kerrokseksi pannulle ja kaada munamassa päälle. Varmista vaikka syömäpuikolla, että muna valuu joka paikassa juuresten väliin.

547749.jpg

Paista kannen alla kunnes muna on hyytynyt suhteellisen yhtenäiseksi massaksi ja käännä tortilla ympäri. Helpoiten se onnistuu ison kattilan laakealla kannella: kippaa paistinpannu ympäri kannen päälle, käännä pannu takaisin oikein päin ja liu'uta tortilla takaisin pannuun. Itse käytän tarpeeksi suuren kattilankannen puutteessa tuota alla näkyvää sinistä lautasta. Koska omassa paistinpannussani on (liian) korkeat reunat ja kupera pohja, joudun tässä kohtaa hieman uudelleenmuotoilemaan tortillaa, että sen rakenne pysyy tasaisena. Paista vielä sen verran, että toinenkin puoli ruskistuu vähän ja kippaa koko komeus lautaselle.

547750.jpg

Kuten kuvasta näkyy, ei tortilla jospañola ole mitään varsinaista silmänruokaa, mutta ei se ole tarkoituskaan. Paahtoleipäviipaleen ja rapsakan salaatin kanssa se nimittäin on mitä mainioin eväs - ulkona nuotiolla sen seuraksi paahdetaan tietenkin ruisleipäviipaleita, joihin on hieraistu valkosipulinkynttä. Silmiä häikäisevä kevätaurinko vasta jäistä vapautuneen veden äärellä ja lämpiävän saunan savuvana taivaalla takaavat, että tajuat kevään olevan NYT, chilin antama pieni takapotku puolestaan saa sinut hetkeksi unohtamaan että kallionsyrjä oikeastaan on vielä aika kylmä takapuolen alla.

Mökkeilevä ystäväni ei muuten suostunut kastamaan talviturkkiaan, jos en vienyt tortillaa (vein aina). (Voi itku, miksi ihmisten pitää muuttaa suurkaupunkeihin pois ystäviensä luota??!!)

P.S. Vieraat veivät mennessään (pienen painostuksen jälkeen) sen verran basilikaa, että taimia on enää reilu 70. Vielä täältä riittäisi!