Viime viikolla päätin käyttää R:n ovelaa taktiikkaa ja annoin opiskelijoilleni kotitehtäväksi kertoa jostain mielenkiintoisesta paikasta tai paikkakunnasta kotikaupungissamme tai sen lähellä. Sainkin monta arvokasta vinkkiä viikonlopun matkakohteeksi ja valitsimme niistä osittain säätiedotuksen, osittain muiden syiden perusteella pienen satamakaupungin/kylän parin tunnin matkan päässä täältä. (Tästä paikasta muuten erittäin hyväksi havaittu Chile-matkakirjamme ei mainitse mitään, mikä näin jälkikäteen ihmetyttää aika paljon... mutta eiväthän ne matkakirjojen tekijätkään kaikkialle voi ehtiä.)

Jo linja-autoasemalla huomasi, ettei matkakohteemme ja/tai kulkuvälineemme (paikallisbussi) taida olla kovin yleinen gringojen keskuudessa. Bussit tähän suuntaan lähtevät "maalaisbussiasemalta" (terminal de buses rurales), jossa tunsi heti olevansa kuin eri maailmassa: täpötäydessä odotussalissa näkyi niin intiaaninaisia perinteisissä puvuissaan, valtavia vihannessäkkejä raahaavia, pienikokoisia mummeleita (jotka tuovat tuotteitaan myytäväksi viereiselle torille) kuin ponchoihin ja huopahattuihin pukeutuneita, ahavoituneita miehiä sätkä suupielessään. Monilla näytti olevan matkaseuranaan myös kanoja, kalkkunoita, lammas tai porsas. Voi olla, että ihan vähän erotuimme joukosta...

Läksimme liikkeelle lauantai-aamuna ja saavuimme perille aamupäivällä. Vaikka kylä näytti näin talvikaudella todella hiljaiselta, löysimme helposti vuokramökin, jonne veimme tavaramme ja läksimme sitten tutkiskelemaan aivan vieressä kuohuvaa Tyyntä Valtamerta.

playa Maule


Afroditen rakennusaineet

aaltoja!

En lakkaa ihmettelemästä, miten hieno tuo meri on! Seuraavana aamuna kävelimme taas rannalla, tuuli oli paljon kovempi ja aallot paljon isompia ja otin taas miljoona kuohukuvaa.... ja muutaman videon ja taas miljoona kuvaa. Kun se on niin mahtava! Ja jokainen aalto tuntuu erilaiselta, vaikka nämä kuvat varmaan näyttävätkin kaikki samalta.

Päivä oli hieno ja ilma kirkas (se luvattu heavy rain tulikin kuulemma vahingossa Suomeen... ?). Tässä olemme auringon jo vähitellen laskiessa pitkän särkän suojassa olevalla, nyt talvella autiolla uimarannalla (oli kyllä sillä hilkulla, ettei menty uimaan, mutta kun matkaa takaisin oli aika paljon eikä meillä ollut pyyhkeitä mukana ja oltiin just molemmat oltu vähän nuhaisia):

P6130506

Luvattu sade alkoi sopivasti vasta, kun olimme palanneet rannalta kylään. Siellä oli hyvin hiljaista: kalastajat olivat palanneet mereltä ja möivät tuotteitaan rannassa, veneet kelluivat hissukseen tihkusateessa.

mereneläviä (tai kuolleita) kaupan

kalastajan paatti nousuveden aikaan

Seuraavana päivänä halusimme mennä katsomaan läheistä suolajärveä, josta opiskelijani oli kertonut. Sen ympärillä ja saarissa on Chilen suurin mapuche-intiaani"tiheys": nämä ovat intiaanien perinteisiä asuinalueita, eikä maata järven ympärillä saa omistaa tai rakentaa sinne mitään, ellei ole mapuche tai naimisissa mapuchen kanssa. Löysimme muutaman hupaisan käänteen jälkeen oppaan, joka vei meidät pienellä maastoautolla (maksua vastaan siis tietenkin) 5 tunnin kierrokselle intiaanialueille. Reissu oli todella unohtumaton, maisemat mielettömän hienoja ja päivä kaikkien säätiedotusten vastaisesti aurinkoinen ja kirkas.

P6140655

P6140621

Oppaamme vei meidät mm. erääseen mapucheperheeseen syömään perinteisen intiaaniaterian (joka oli kylläkin rakennettu periaatteella alkuruoka-pääruoka-jälkiruoka, mikä ei varmaankaan ole intiaaniperinne?); edellisen kirjoitukseni possut olivat heidän pihallaan. Näimme myös runsaasti erilaisia hevosia, lehmiä, härkiä, sikoja, lampaita ja ilokseni jopa alpakoita (jotka eivät kyllä ole tälle alueelle tyypillisiä eläimiä). Suurin osa elukoista kulkee maalla näköjään irrallaan, useimmissa paikoissa myös hevoset, härät ja lehmät, joita teillä saa sitten varoa kuin lapissa poroja.

alpakka

Majapaikkamme sijaitsee suuren joen suistossa, ja paluumatkalla iltapäivällä ylitimme joen pikkuisella lossilla. Vaikka olen saariston tyttöjä ja ilma oli tyyni, täytyy myöntää, että lossikyyti vähän hirvitti... lautta oli nimittäin auki sekä edestä että takaa ja tuntui (minusta) tosi kiikkerältä! Lisäksi oppaamme oli juuri ennen lautalle menoa selvittänyt, että joki on poikkeuksellisen syvä ja että sinne on uponnut jopa suuria höyrylaivoja...

P6140687

Jos ei Afrikka ole meillä ihan koko ajan mielessä, niin tässä maisemassa se viimeistään tuli mieleen:

P6140696

 

Se sisäinen kuohu oli tämä:

Jossain vaiheessa matkaamme opas kertoi vuoden 1960 maanjäristyksestä ja tsunamista, joista täällä kerrotaan aina, kun rannikkokaupunkien historia tulee puheeksi: tsunami tuhosi tämänkin paikkakunnan kokonaan ja muutti rantaviivan täysin erilaiseksi. Tällä kertaa tarina liittyi kuitenkin mapuchekulttuuriin, nimittäin tsunamin jälkeen intiaanit halusivat tyynnyttää merten jumalat ja uhrasivat heille 6-vuotiaan pojan. Olin kyllä lukenut tästä tapauksesta aikaisemminkin, mutta nyt opas kertoi (minusta tarpeettomankin yksityiskohtaisesti), miten poika oli tapettu ja mitkä osat uhrattiin millekin jumalalle. Hän kertoi myös, miten koko yhteisö oli sopinut uhrauksesta etukäteen ja kaikki olivat samaa mieltä sen tarpeellisuudesta. Kun kysyin, olivatko myös pojan vanhemmat samaa mieltä asiasta, opas vastasi, että uhriksi oli valittu orpolapsi... arvatkaa vaan, meinasinko tukehtua ja pakahtua siihen paikkaan!

syrän <3