Olen jälleen kerran valvonut melkein koko yön.

Ensin illalla (eli Chilessä puolilta päivin) R laittoi sähköpostia, että oli päättänyt muuttaa asunnostamme pois ja hankkia uuden. Keittiö oli niin huonosti varustettu, ettei siellä voinut käytännössä laittaa ruokaa lainkaan (ei keittolevyä, pelkkä vedenkeitin ja mikrouuni), vuokra siihen nähden kallis ja vuokraemäntä ilmeisen nihkeä auttamaan missään asiassa. Koska R:llä on tapana pistää tuumasta toimeksi, hän löysikin tuossa tuokiossa uuden asunnon (en kyllä tajua, miten!) joka on halvempi, jossa on kaasuhella keittiössä ja muuten samat mukavuudet eli vessa + suihku, langaton netti ja kalusteet.

Edellisen vuokraemännän kanssa piti tietenkin käydä neuvotteluja siitä, saammeko osan jo maksetusta kuukauden vuokrasta takaisin, ja nopean skypetyksen jälkeen R lähti neuvottelemaan. Sovittiin, että hän laittaa tekstarin, kun homma on hoidettu.

No, minä jäin sitten hermoilemaan, joutuuko R tappelemaan vuokrasta ja miten kaikki menee. En saanut tekstaria tuntikausiin, mutta arvelin, että se on normaalia, tekstarit kun eivät läheskään aina tule perille. Siinä sivussa hermoilin myös tämänaamuista kehityskeskustelua & palkkaneuvottelua töissä, joten nukkumisyritykseni olivat lähinnä sängyssä väkkäränä pyörimistä ja huokailua. Kolmen aikaan yöllä (siis iltapäivällä Chilessä) puhelin sitten soi ja R kertoi, että hänet oli juuri ryöstetty! Pomppasin kauhuissani ylös sydän pamppaillen, enkä edes kunnolla tajunnut, mitä R kertoi. Päällimmäisenä tunteena oli kauhu: entäs jos R:lle olisi tapahtunut jotain? Tätä vollasin sitten loppuyön lähes hysteerisenä.

Jos nyt oikein ymmärsin, niin näin siinä kävi:

R oli ollut muuttamassa uuteen kotiimme, ja hänen tavaransa olivat olleet aidatulla alueella talon edessä, R itse sisällä puhumassa vuokraemännän kanssa. Portin lukko oli kuitenkin rikki, ja jonkinlainen roistokopla oli sitten bongannut kamat pihalla. R ei ollut ehtinyt tajuta yhtään, mitä oli tapahtumassa, kun yhtäkkiä tämä mummeli-ikäinen vuokraemäntä oli leiskauttanut ovesta ja portista ulos kirkuen suoraa huutoa. Saman tien naapuritkin ryntäsivät kadulle. Siinä vaiheessa, kun señora ravasi ulos, hän oli siis nähnyt porukan raahaavan R:n tavaroita pihalta kukin tahoilleen. Tämä rohkea rouvashenkilö sai kiinni (!) isoimman (?) korston, joka oli kuljettamassa R:n matkalaukkua päänsä päällä* ja alkoi riuhtoa häneltä laukkua pois. Rouva sai kuin saikin laukun alas ja itselleen, mutta samalla ikävä kyllä myös turpaansa :-(. Korttelipoliisit saivat sitten autolla kiinni toisen ryöstäjän, jolta saatiin takaisin tietokone laukkuineen. Kolmatta tyyppiä, jolla oli R:n reppu, ei sen sijaan saatu kiinni.

Aineellisista vahingoista suurin oli rakas maskottimme, joka oli repussa, ja jonka menettäminen kyllä surettaa :-(. Muuten vahingot jäivät suht pieniksi, kiitos teräsmummelin, poliisin ja naapureiden. Vuokraemäntä oli sitten ottanut R:n vielä yöksi sohvalleen, kun ilmeisesti olivat kaikki aika lailla tolaltaan. Onni onnettomuudessa oli tietenkin se, ettei kenellekään käynyt pahasti (ei vuokraemäntäkään siis onneksi pahasti loukkaantunut).

Tässähän ei oikeastaan tapahtunut mitään kovin hirveää, mutta olen kyllä ollut aivan tärinässä koko päivän. Jokin tuossa episodissa ravisteli turvallisuudentunnettani pahasti ja nyt tuntuu siltä, että haluaisin heti R:n luo! Pääsisiköhän Chileen juosten? Ihan sama, mitä tapahtuu, kunhan saisimme olla yhdessä! Puhuin skypessä äsken myös vuokraemännän kanssa, ja kyllä hänkin vaikutti aika liikuttuneelta, kun kiittelin R:n pelastamisesta.

 Ja nyt pitäisi muka keskittyä töihin?

 

*)Voin muuten vakuuttaa, että henkilön, joka kuljettaa sitä jättimatkalaukkua päänsä päällä, on todella oltava iso!