Äsken kävellessäni uutta työhuonettani (! vihdoin!) kohti, puhelin soi. Interpediasta, päivää. Soitinko pahaan aikaan? Meillä olisi teille iloisia uutisia. Sydämeni löi tyhjää, alkoi huimata. Olette sittenkin päässeet sille Espoon adoptiokurssille, minne olitte varasijalla.
Totta kai tiesin, ettei meille voida soittaa lapsiesitystä, kun emme
ole saaneet vielä adoptiolupaakaan (niin käy ilmeisesti vain
kansanedustajille ja sekin taitaa olla huhupuhetta), mutta olen lukenut
sen verran monta tarinaa lapsiesityspuheluista, että tiesin puhelun
alkavan aina näin. No, kiva uutinen silti, nyt pääsen osallistumaan
koko kurssille kun ei mene työmatka toisen päivän päälle.
tiistai, 10. tammikuu 2006