Äsken kävellessäni uutta työhuonettani (! vihdoin!) kohti, puhelin soi. Interpediasta, päivää. Soitinko pahaan aikaan? Meillä olisi teille iloisia uutisia. Sydämeni löi tyhjää, alkoi huimata. Olette sittenkin päässeet sille Espoon adoptiokurssille, minne olitte varasijalla.

Totta kai tiesin, ettei meille voida soittaa lapsiesitystä, kun emme ole saaneet vielä adoptiolupaakaan (niin käy ilmeisesti vain kansanedustajille ja sekin taitaa olla huhupuhetta), mutta olen lukenut sen verran monta tarinaa lapsiesityspuheluista, että tiesin puhelun alkavan aina näin. No, kiva uutinen silti, nyt pääsen osallistumaan koko kurssille kun ei mene työmatka toisen päivän päälle.