Maurelita
innoitti kaappamaan työpöydän taustakuvan: tässä R kirjaimellisesti
putoaa elämääni. Kuvan tunnearvo on suuri ja aina silloin tällöin
rintapielessä ailahtaa iloisesti, kun vilkaisen työpöytääni.
Ensimmäisen kerran tavatessamme menimme (isolla porukalla tosin)
pitkälle kävelylle metsään Itä-Suomessa. Kävelyn aikana intouduimme
kiipeämään erään suuren siirtolohkareen päälle. Kun olin jo tullut
alas, R pudottautui yhtäkkiä eteeni valtavalla loikalla, ja koska
kamera oli mukana, nappasin kuvan (samalla salaa ihaillen hänen
rohkeuttaan ja hyviä polviniveliä).
Voilà:
En muuten koskaan ole voinut ymmärtää, miten jotkut tallettavat
yksittäisiä tiedostoja työpöydälle niin, että koko ruutu on niitä
täynnä. Järjestys se olla pitää!
Järjestyksestä puheenollen lähdenkin tästä kotiin siivoamaan (yöks):
huomenna lähden työmatkalle, jolta palajan erinäisten mutkien kautta
vasta ensi viikon puolivälissä, enkä halua silloin palata siihen
kaaokseen, joka kotona tällä hetkellä vallitsee... :(
torstai, 18. toukokuu 2006