Ensimmäisen kerran tavatessamme menimme (isolla porukalla tosin) pitkälle kävelylle metsään Itä-Suomessa. Kävelyn aikana intouduimme kiipeämään erään suuren siirtolohkareen päälle. Kun olin jo tullut alas, R pudottautui yhtäkkiä eteeni valtavalla loikalla, ja koska kamera oli mukana, nappasin kuvan (samalla salaa ihaillen hänen rohkeuttaan ja hyviä polviniveliä).
Voilà:
En muuten koskaan ole voinut ymmärtää, miten jotkut tallettavat yksittäisiä tiedostoja työpöydälle niin, että koko ruutu on niitä täynnä. Järjestys se olla pitää!
Järjestyksestä puheenollen lähdenkin tästä kotiin siivoamaan (yöks): huomenna lähden työmatkalle, jolta palajan erinäisten mutkien kautta vasta ensi viikon puolivälissä, enkä halua silloin palata siihen kaaokseen, joka kotona tällä hetkellä vallitsee... :(
