Koska ilta oli vielä nuori, päätimme mennä nauttimaan jälkiruokadrinkit jonnekin muualle. Löysimmekin kaupungin laajasta tarjonnasta yhden auki olevan viihtyisän kahvilan, jossa nautimme oikein hyvät jälkiruokakahvit. Samalla totesimme, että tänne taidammekin tulla seuraavana päivänä lähtökahville, sen verran hyvän näköisiä leivonnaisia vitriinit pursusivat.
Jatkoimme vielä pubiin, jossa saimme koko henkilökunnan mobilisoitua tilaamalla glögiä. Sielläkin olimme ensi alkuun ainoat asiakkaat, joten päätimme käyttää hyväksemme paikan laajaa pelitarjontaa. Vuoden vaihtumista odotellessamme pelasimme Trivial Pursuitia (jonka R täpärästi voitti, grrr! Miksi minulta aina kysytään jotain jalkapalloon liittyvää?). Ihmettelimme jo sisään tullessamme voimakasta tupakanhajua, jonka syyksi paljastui lähtiessämme se, että paikassa sai polttaa?!! Ihmeellisiä nämä ulkopaikkakunnat.
Kun poistuimme pubista, kello ei ollut vielä lähelläkään puolta yötä, mutta koska emme löytäneet kaupungista muutakaan rauhallisen tuntuista paikkaa (yksi yökerho olisi ollut vieressä, mutta ei me nyt sentään ruveta mitään sisäänpääsymaksuja makselemaan!), siirryimme hotellin aulabaarin kautta huoneeseemme. En mene yksityiskohtiin, tämähän on perheblogi.
Aamulla nukuimme niin pitkään, että ehdimme vain juuri ja juuri aamiaiselle. Aamupala osoittautuikin oletettua paljon tärkeämmäksi, koska ensinnäkin se edellisen päivän kiva kahvila oli kiinni ja toiseksi lounassuunnitelmamme siinä toisessa, Seesam-nimisessä, kebab-pizza-intialaisravintolassa kariutui heti alkuunsa: ovet eivät auenneet meille, vaikka yritimme sanankin mahtia: olivat näköjään vaihtaneet salasanan (tämä muuten oikeasti nauratti siinä pakkasessa ja viimassa oven ulkopuolella seisoessamme).
Ennen paluubussin lähtöä ehdimme käydä kävelemässä odotetun idyllisessä vanhassa puukeskustassa. Ulkona oli kirpeä pakkasilma, edellisen päivän hurja tuuli oli lauhtunut ja aurinkokin paistoi. Pääkatua koristavista tuoreista oksennus- ja veri(!)roiskeista päättelimme, että paikkakunnan näennäisen rauhallisen pinnan alla tosiaan piillee villi, sykkivä yöelämä, aivan kuten esitteessäkin mainittiin. Onneksi ehdimme ainoaan ja viimeiseen kotiin päin menevään bussiin, sillä olimme jo edellisenä päivänä huomanneet linja-autoaseman ovessa olevan ilmoituksen:
Alla olevan kuvakavalkaadin myötä seuraakin tietokilpailukysymys lukijoilleni: MISSÄ KÄVIMME? Paikkakunnan tunteville asia lienee jo edellisen perusteella selvä, mutta arvauksiakin otetaan vastaan!
MIKÄ ON TÄMÄ EKSOOTTINEN PAIKKAKUNTA?
Sitä odotettua idylliä ei tosiaankaan puuttunut:
Opastekylttien kielipolitiikkaa tunteville seuraava kertoo jo paljon:
Tehtaan varjo löytyy täältäkin:
Tällaisen söpön valokyltin R bongasi (jostain syystä jo lakkautetun) ravintolan seinässä:
Asiasta mitään tietäville totuus selvinnee viimeistään tässä:
Ja paikkakuntalaisille vielä tiedoksi: We'll be back!