Vietimme tänään hääpäiväämme. Kävimme syömässä hyvin ja nukuimme sen jälkeen makoisat hääpäiväunet. Tiedättehän tunteen: iltapäivä on juuri hämärtymässä, molempia ramasee hyvän ruoan ja juoman päälle, meistä tulee lämmin solmu torkkupeiton alle. (Tiedän, tätä on onni.)

Koska ulkona sataa eikä tee mieli reippailemaan, kaivoin ompelukoneen esiin. Ensin rästityöt: paikattavat vaatteet, päiväpeiton retusointi ja R:n pipon vuori. Sitten ehkä jotain muutakin, joka on vasta kypsymisasteella.

Pidän syksystä, minusta on ihanaa ripustaa pihapuuhun erivärisiä lyhtyjä ja kulkea illalla sytyttämässä niitä. Sisälläkin on mukavaa poltella kynttilöitä ja nauttia takkatulesta. Tästä kaikesta huolimatta nyt on  vähän suru-olo ja ikävä tietoisuus siitä, että maailmassa tapahtuu inhottavia asioita.