22 asiaa lapsuudesta

Jenniltä

1. Kampa


Minulla oli lapsena pitkät hiukset, jotka piti joka aamu selvittää, ettei niskaan tulisi kaameaa huopatakkua. Kerran ala-asteella yksi kylän pojista laittoi kampaani liimaa, ja keskelle päätäni juuttunutta kampaa irroteltiin sitten äidin ja siskojen avulla tuntikausia, yksi hius kerrallaan, koska en suostunut siihen, että hiukset leikattaisiin.

2. Lintu


Otimme pienenä navetanvintiltä kiinni sinne lentäneitä pääskysiä, puristimme niitä mahasta niin että ne avasivat nokkansa ja syötimme niille vohvelinmuruja (jotka olimme säästäneet omasta välipalastamme). Kuvittelimme antavamme niille ihanaa herkkua, kunnes temppumme tuli ilmi ja isä haukkui meitä eläinrääkkääjiksi.

3. Meri


Koska asuimme kesät saaressa suuren järven keskellä, isä ja äiti pitivät tarkkaan huolen, että osasimme kaikki uida kunnolla. Tämän testaamista varten oli olemassa kaksivaiheinen koe: kun osasi uida uimakalliolta verkkovajalle ja takaisin (noin 50 m), sai veneoikeuden eli oikeuden liikkua veneellä tai kanootilla omalla lahdella. Kun taas jaksoi uida uimakalliolta lahtea reunustavan niemen nokkaan ja takaisin (ehkä joku 300m?), sai valtamerioikeuden eli oikeuden liikkua missä tahansa koko järvellä. Ideana oli se, että nuo oikeudet suoritettuaan jaksaisi uida rantaan, jos tapahtuisi onnettomuus. Suoritin molemmat jo ala-asteikäisenä ja olin tosi ylpeä itsestäni, kun sain valtamerioikeuden paljon ennen siskoani, vaikka sisko oli yleensä aina minua vahvempi ja nopeampi.

Nykyisin asun meren rannalla, mutta ei minusta ole vielä meri-ihmistä tullut: järkytän täkäläisiä yhä joskus kesäisin ehdottamalla, että lähetäänkö käymään järvessä (=uimassa)?

4. Kitara


Meillä oli kitara, taisipa olla parikin, ja joskus teininä viulun ja pianon jo kirvottua käsistäni opettelin sointuja pystyäkseni säestämään itseäni laulaessani herkkiä balladeja. Luojan kiitos pidin tämän salassa! :-)

5. Kello


Koska isoveljeni ja isosiskoni saivat kaikki kellon 10-vuotissyntymäpäivälahjaksi, odotin itsekin sitä innolla. Saimmekin sitten siskoni kanssa kellot (leijonat joissa oli punainen nahkahihna), mutta kellon tuoman ilon pilasi se, että muutamaa kuukautta myöhemmin myös vuotta nuorempi pikkuveljeni sai kellon! Tyypillistä minua lapsena: podin tätä epäreiluutta todella kauan, melkein yhtä kauan kuin sitä, että Aku Ankkaa tilattiin vuorotellen jokaisen lapsen nimellä vuosi kerrallaan, ja kun tuli minun vuoroni, tilaus lopetettiin! (tästä en ole toipunut vieläkään)

6. Oksentaminen


Useimmiten olimme kai kaikki oksennustaudissa yhtä aikaa (jestas että se on muuten haissut kun kuusi lasta oksentaa!). Erityisen hyvin muistan "en ehtinyt huutaa" -oksennuksia: kun oksensin kolmekerroksisten kerrossänkyjemme ylimmästä sängystä alas suoraan mummini päälle ja kun siskoni oksensi päälleni ollessaan seinänpuolimmainen sivustavedettävässä sängyssä, jossa meitä oli kolme potilasta per sänky.Äitini muisteli juuri taannoin, että oksensin kerran hänen päälleen, kun hän oli pakottamassa minua lähtemään kouluun eikä uskonut kun väitin, että minulla on huono olo. Hän on edelleen vakuuttunut siitä, että sain oksennuksen aikaan vain ärsyttääkseni häntä.

7. Mummo


Minulla on tosi läheinen suhde toiseen mummooni (jota en sano mummoksi, ja josta siksi on vaikea puhua tämän otsikon alla). Hän on isäni äiti ja maailman lämpimin ihminen. Hänellä on yhdeksän lasta, kolmisenkymmentä lastenlasta ja ties kuinka paljon lapsenlapsenlapsia, joiden kaikkien syntymäpäivät ja nimet hän yhä muistaa. Muutama vuosi sitten, kun olin käymässä hänen luonaan, hän pyysi, että täyttäisin pankkisiirtokuoren hänen puolestaan. Sanoin että totta kai, sano vaan missä sinulla on se tilinumero. No päässä tietenkin! vastasi mummo ja alkoi luetella. Mummoni on myös sutkausautomaatti, jolta irtoaa joka tilanteeseen joku sopiva heitto tyyliin joka pierua piättää, siinon muutakin vilippiä!

Toinen mummoni on puolestaan aina ollut minulle etäisempi. En tiedä miksi, mutta hän ei ole koskaan oikein hyväksynyt vanhempieni päätöstä ottaa kasvattilapsia, eikä siksi ole pitänyt sisaruksiani lastenlapsinaan, mikä on loukannut sekä vanhempiani että meitä lapsia.

8. Kirja


Monien muiden tavoin olin lapsena aina nenä kiinni kirjassa. Äiti sai monta raivaria, kun tuli sadannen kerran sanomaan, että nyt pitäisi jo nukkua ja hetken päästä tyttöjen huoneen oven alta taas paistoi valo... Minua ärsytti, kun äiti takavarikoi kirjani aina aamuisin, etten myöhästyisi koulusta, kun pukemisen sijaan jäin lukemaan.

9. Pipo


Olen ollut vauvasta asti villa-allergikko. Siitä huolimatta minullakin pidettiin aina villaista pipoa, joka sitten kutitti koko ajan sietämättömästi. Ilmeisesti äiti ja isä kuvittelivat, että villa on ainoa tarpeeksi lämmin materiaali? Vieläkin kauhulla muistelen, kuinka päänahkani oli jatkuvasti ruvella pipon takia.

10. Matematiikka


En erityisemmin inhonnut matematiikkaa, koska se oli helppoa, jos jaksoi yhtään opetella. Vielä lukioon mennessä matikannumeroni oli aina 9 tai 10, siitä se sitten laskikin kuin lehmän häntä. Kertotauluja en ole oppinut koskaan ulkoa, vaan lasken joka kerta yhteenlaskulla tuloksen. Päässälaskussakaan en ole kovin hyvä tai ainakaan nopea, mutta harrastan sitä paljon, koska en enää osaa laskea saati jakaa tai kertoa alekkain!

11. Metsä


Olen elänyt lapsuuteni todellakin metsän keskellä ja tykkään metsistä kovasti edelleen. Täkäläiset tasaisen maan männiköt ovat kyllä pikkuisen masentavia, metsässä pitäisi olla paitsi mäkiä ja puroja, myös lehtipuita ja etenkin koivuja!

Salapaikat erilaisissa lähimetsän sopukoissa olivat lapsuuteni leikkipaikkojen parhaimmistoa. Puunkolot olivat täynnä erilaisia haltioita, keijuja ja öttiäisiä, minä ja serkkutyttö olimme tietenkin metsänneitoja. Metsään liittyy myös lukemattomia ruumiilliseen työhön liittyviä muistoja: meillä lämmitettiin puilla, ja kesäisin isäni valjasti meidät ja koko meillä kesää viettävän serkkurevohkan raahaamaan hakkuuaukoilta jätepuuta kotiin. Siinä hiki valui ja hyttyset söivät, mutta ah miten ihanaa urakan päälle oli päästä järveen!

12. Ukkonen


En erityisemmin pelännyt ukonilmaa lapsena. Joskus olen ukkosen iskiessä sattunut olemaan järvellä, ja silloin soudimme jonkun saaren suojiin, kunnes pahin myräkkä oli ohi. Ukonilmalla meitä kiellettiin myös uimasta, koska vesi johtaa sähköä ja mahdollisesti järveen iskevä salama voisi olla vaarallinen (onkohan näin muuten oikeasti?).

13. Hiukset


Olin lapsena suomalaislapsen stereotypia: pellavapää ja siniset silmät. Olin aina kateellinen vanhemmalle siskolleni, jolla on tummat, paksut hiukset, ja jonka letit olivat (muistoissani) ranteen paksuiset, kun omani olivat onnettomat hiirenhännät.

14. Veli


Minulla on kolme veljeä, joista erinäisistä syistä elämässäni on läsnä enää yksi. Suosittelen silti lämpimästi veljiä kaikille! Heidän avullaan oppii, miten paljon ärsyttävää kiusaajaa (ks kohta 15) ja ajattelematonta hölmöä voi rakastaa.

15. Ikkuna


Kissamme Oskari hankasi iltaisin nenäänsä keittiön ikkunaan halutessaan sisälle. Se ei naukunut koskaan, hankasi vain nenäänsä. Kissat ovat juuri tuollaisia! Päättävät säännöistä itse ja ilmoittavat ne vain sitten palvelusväelle. Monta kertaa säikähdin toden teolla, kun sytytin pimeänä iltana valot keittiöön ja Oskari tuijotti sisään naama litistettynä ikkunaan.

Toinen ikkunaan liittyvä muisto kertoo perheemme hurtista huumorista. Kerran teini-ikäisenä katsoin kauniina talvipäivänä huoneeni ikkunasta ulos pellolle, jonne veljeni (monikossa) ja setäni (monikossa) olivat käynyt kusemassa (kyllä, luitte oikein!) tekstin: KUKA PÄÄSTI *****N HAPPIKAAPISTA? (Olin siis vauvana ollut happikaapissa) Vieläkin naurattaa.

16. Kalenteri


Teinikalenterit, onko niitä enää?

17. Puuro


Joka aamu, voisilmän kanssa. Yleensä mallia kaura, joskus ruis tai talkkuna (yäk).

18. Nenäliina


Tästä tulee mieleen vain leikeissä käytetty valkea nenäliina (antautumisen merkiksi siis tietenkin, älkää unohtako niitä kolmea veljeä!).

19. Kynsilakka

Joskus saimme siskojen kanssa käsiimme kynsilakkapullon ja lakkasimme kaikki kyntemme punaiseksi. Isä suuttui ja käski pesemään sen pois, mutta milläs peset, kun ei ollut kynsilakanpuhdistusainetta… jollain pirtulla ne kai sitten hinkattiin.

20.Taulu


Meillä on aina ollut paljon taidetta seinällä. Molemmat vanhempani ovat harrastaneet ja opiskelleetkin kuvataiteita, yksi veljistäni on ammatiltaan kuvataiteilija. Lapsena minusta naapurissa oli paljon hienompia tauluja kuin meillä: mustalle kankaalle lyötyjen naulojen väliin pingotetusta hopea- ja kultalangasta tehtyjä kukkia.

21.Auto


Kuuden lapsen, parin koiran ja yhden kissan taloudessamme liikuttiin farmarimallisella Wartburgilla, jossa lapsia ja eläimiä oli joko takapenkillä kaksi kerrosta tai sitten osa takakontissa, mikäli se ei ollut liian täynnä tavaraa. Jos poliisiauto tuli vastaan, reaktio isän huutoon "päät alas" oli salamannopea.

22. Maja


Voi niitä ihanuuksia, joita rakentelimme eri puolille! Hienoimpia oli korkealla (oikeastikin tosi korkealla, nyt kun olen aikuisena käynyt katsomassa) pihakuusessa ollut lava, jonne mahtui pari-kolme lasta kerrallaan ja jonne kiivettiin köysitikkaita pitkin. Heikkojen käsivoimien takia en itse asiassa kovin montaa kertaa ylhäällä asti edes käynyt, enkä sittemmin kehittyneen korkean paikan kammoni kanssa lähtisi nyt lähellekään. Toinen ihana maja oli lumesta tehty iglu, jonka sisällä söimme eväitä kynttilän valossa.